Niin myötä-, vastoin- kuin blogikäymisissäkin

Tehdään tämä nyt virallisesti ja esitellään blogini toinen kirjoittaja teille lukijoille! Näyttää, että olen saanut rakkaan mieheni vahvistamaan blogin kirjoittajarintamaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Miten kivaa! Mieheni on ollut osa blogia jo pitkään; hän on kirjoittanut useita juttuja tänne - ja toki hän kokkailee ja kehittelee reseptejämme kanssani.

Ajattelin, että olisi ehkä hyvä aika nyt hieman tutustua häneen tarkemmin, koska tekstejä häneltä taitaa olla tulossa aika monta myös tulevaisuudessa. Blogin statistiikasta myös huomaan, että hänen tekstejä luetaan vähintäänkin ihan yhtä paljon kuin minunkin, joten miksipäs en ottaisi häntä viralliseksi fiittaajaksi blogiini :-) Koska blogini aihepiiri on näiden kuuden vuoden aikana muuttunut jo paljon pelkästä refluksiperheiden vertaistuesta hyvin paljon laajempaan, koen, että tämä muutos on vain ja ainoastaan positiivinen ja teitä lukijoita paleveleva!

Mies on blogissa edelleen se Supermies, mutta itsenään hän jättää tekstinsä perään tästä lähtien nimimerkin RJ, jos teksti on kokonaan hänen omansa (ja vastaa kommenteissa myös tällä nimimerkillä). Pyysin miestäni kirjoittamaan teille sellaiset faktat itsestään, joita hän toivoo teidän hänestä tietävän ja jotka mielessä teidän olisi hyvä hänen tekstejään lukea.

Ajattelin avata teille hieman ajatusmaailmaani alla olevien teesien kautta. Mielestäni niiden perusteella saatte paremman kuvan arvopohjastani. Ne kertovat teille periaatteista, jotka ovat tekstieni ja toimintani taustalla:

Uskon enemmän tekoihin kuin sanoihin. Vaikka sanoillakin on merkitystä, teot osoittavat vasta todellisuudessa, että seisooko sanojensa takana.

Mustan ja valkoisen väliin mahtuu monta harmaan sävyä. Olen sitä mieltä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Tärkeintä on, että osaa perustella, miksi tekee jotakin niin kuin tekee. Bonuksena tietenkin vielä se, että pystyy osoittamaan, että valitsemansa tie vie maaliin asti.

Yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sillä muuten teen kaiken vain vähän sinne päin.

Vain muutos on pysyvää. Olen lähtökohtaisesti skeptinen uutta kohtaan, mutta en tyrmää mitään, jopa hullulta kuulostavia oivalluksia, ennen kuin olen selvittänyt niiden taustat perinpohjaisesti.

Luotan siihen, mitä silmäni näkevät ja mitä sydämeni sanoo enemmän kuin pelkkään teoriaan siitä, miten asian kuuluisi mennä.

Uskon, että luonnosta löytyy lääke jokaiseen vaivaan.

Pidän terveellistä elämäntapaa oletusarvona. Ennaltaehkäisy on terveyden ylläpidossa avainsana.

En syö vain nälkääni vaan haluan myös samalla ravita kehoani kokonaisvaltaisesti.

Liikuntafilosofiani on "enemmän on vähemmän". Koska meillä kaikilla on vain rajallinen määrä voimavaroja käytössämme, täytyy punnita tarkkaan mihin niitä käyttää.

Pelkkä harjoitus ei tee mestaria, vaan täydellisen suorituksen harjoitus tekee mestarin. -Vince Lombardi

Tähän loppuun linkkaan mieheni kirjoittamia blogitekstejä (tai ainakin sellaisia, joissa hän on ollut pääkirjoittajana/antanut asiantuntemustaan). Toivottavasti niistä löytyy teille uutta luettavaa, jos ette ole jokaiseen tekstiin aiemmin perehtynyt :-)

Löytyykö kehostasi edes hivenen näitä aineita?
Onko sinunkin kehossasi kaikkia aakkosia tarpeeksi?
Vieraskynä: Näitä asioita sinulle ei ehkä kerrota neuvolassa rokotteista!
Tiesitkö tämän kaiken kahvista? Ja mitä kaikkea voikaan kahviin tunkea?
Miksi me olemme niin luomuja?
Maadoittuminen - kaikkien aikojen tärkein terveyslöytö
Onhan teidänkin suolistossa paljon hyviä tyyppejä?
Treeniterkut helteestä!
Lapsiperhe + vuosi ilman tartuntauteja = mahdoton yhtälö?
Meidän perheen univinkit
Kerää koriin viisi superfoodia 
No miksi niitä superfoodeja pitää sitten popsia?
Vastaukset kysymyksiin - uniasiantuntija vastaa
Vieraskynä: se aika vuodesta

Tervetuloa kirjoittajaremmiin näin hieman virallisemminkin, kultaseni!

Muut seurantakanavat ovat:
Blogin facebooksivu: https://www.facebook.com/heimeillavalvotaan/
Minun instagram: @skribentti
Miehen instagram: @ramonjansson

Bloggaaja - pelkkä yritysten marionetti?

Minun on pitänyt jo kauan kirjoitella tästä asiasta, mutta aina se aihe on vain jäänyt muiden aiheiden jalkoihin. Nyt kuitenkin sain kommentin, joka innosti minua näppiksen luo tämä aiheen kera.

'"Huvittaa jotenkin että näissä blogeissa on jotain tavaroita joita bloggaaja on saanut mahdollisesti ilmaiseksi ja mennyt I love me messuille ilmaisella bloggaajapassilla, kun lukijat joutuvat maksamaan kalliin hinnan a) lipusta ja b) ylläolevista tuotteista. ei paljoa napostele ostella kalliita tuotteita joita tässä mainostetaan ja bloggari saanut ne kun mainostajat käyttävät tätä mainoskanavana."

Näin Anonyymi kommentoi minulle I love me -messujen postaukseen. Kiitos, että avauduit. Toivottavasti tämä postaus selkiyttää ainakin minun näkökulmaani ko. asiaan.

Yleensä, jos blogiin kommentoidaan näin, ei tiedetä bloggaamisesta ja siihen liittyvistä sidonnaisuuksista paljoakaan. Siksi onkin hyvä hieman valaista asiaa laajemminkin kuin vain kommenttiin vastaamalla. Haluan tässä tekstissä myös kertoa omia henkilökohtaisia mielipiteitäni bloggaajien yhteistyökuvioista.

Monet bloggaajat tekevät blogia sivutyökseen. Vaikka minä en varsinaista säännöllistä kuukausipalkkaa blogista nyt saakaan, miellän minäkin sen harrastuksen lisäksi pieneksi sivutyöksi, koska minulle se mahdollisuus on annettu. Rakastan kirjoittamista ja lukijoita on riittävästi, joten miksipä ei se olisi myös sivutyö! Vai mitä?

Miksi minä teen yhteistyöpostauksia? Siksi, koska tykkään lukea niitä myös muiden blogeista: on siis kiva tutustua uusiin tuotteisiin/ideoihin/yrityksiin blogipostausten kautta, ja arvioida, ovatko ne mahdollisesti minua oikeasti kiinnostavia juttuja. On myös mielenkiintoista lukea jutuista, joita itse ei missään nimessä käyttäisi (näin saan uutta perspektiiviä asiaan) ja toisaalta: on tosi kiva tietää, onko joku muu bloggaaja löytänyt jonkun uuden puolen/ominaisuuden tuotteesta, joka on meilläkin käytössä/jota olen harkinnut hankkia.

Toisekseen, nyt kun blogini on muuttunut pois alkuvuosien allergia-refluksi-vuodatuksesta enemmän lifestylepainotteiseen kirjoittamiseen, koen yhteistyöpostaukset luontevana osana blogia - näin postausaiherepertuaarikin on laajempi (ja se kai on lukijoidenkin kannalta hyvä juttu)! Haluan aidosti ja vilpittömästi kirjoittaa yrityksistä, joita voin suositella, niin kuin ihan oikeasti suositella. Aika paljon tähänkin taloon on tullut ilmaista tavaraa, joista en ole hiiskunutkaan blogissa. Ja aika paljon minullekin on lähetelty yhteistyöehdotuksia, joihin olen vastannut ei kiitos. Koen, että on hyvien tapojen mukaista olla kirjoittamatta tuotteista, joista ei pidä syystä tai toisesta ja olla mainitsematta yhteistöistä, joihin ei itse halua lähteä mukaan. Mieluummin kirjoitan yhteistyöpostauksia vain niistä tuotteista, joiden takana voin seistä 100 prosenttisesti tai jotka ainakin ovat jotenkin erityisen houkuttelevia (esimerkiksi kirjoista tai teatteriesityksistä tms. kun ei voi tietää etukäteen, mitä niistä pitää). En siis itse ainakaan koe olevani kenenkään marionetti, sillä ihan itse päätän ja harkitsen, kenen kanssa ryhdyn yhteistyöhön! Ja toki - muiden blogien lukijana tiedostan saman asian: bloggaaja tuskin kirjoittaa tuotteista, joista hän ei pidä, joten siihen voi jo lähtökohtaisesti varautua näin, kun lukee yhteistyöpostauksia, että yhteistyöt ovat positiivissävytteisiä.

En pysty millään näkemään, miksi joidenkin mielestä jutut, joita bloggaaja saa tai "saa", on pois muilta ostajilta/lukijoilta. Eihän se niin mene! Ja miten bloggaajapassi on yhtään erilainen kuin lehdistöpassi? Messuillehan mennään näillä passeilla katselemaan uutuuksia, tutustumaan niihin ja sitten kirjoitetaan niistä! Valittaako jengi myös aikakauslehdistön toimittajille, että "ei muuten nappaa hirveästi ostella niitä ryppyvoiteita, joita lehdissänne esittelette, kun kuitenkin saatte ne ilmaiseksi"? Minä en näe bloggaajien työn ja lehdistön työn välillä kovinkaan paljon nykyään enää eroa. Yhtä lailla molempien kanavien kautta tavoitetaan lukijoita. Bloggaajakin tekee työtä. Yhden postauksen tehtailuun voi mennä aikaa kolmekin tuntia kirjoittamisineen kuvauksineen (ja esimerkiksi reseptien kehittelyyn samat määrät), ja aikahan se on rahaa. Että se niistä ilmaisista tuotteista.

Minä pyrin aina olemaan mahdollisimman rehellinen yhteistyökuvioista, ja niin kuuluu jokaisen bloggaajan ollakin. Yhteistyöpostaukset pitää merkitä, mutta olisi myös kiva, että jos jostakin tuotteesta yms. kirjoittelee ilman yhteistyötä, niin sitä yhteistyöttömyyttä ei pitäisi erikseen mainostaa. "Tämä ei muuten sitten ole tehty yhteistyössä!", monet bloggaajat mainitsevat. Ehkäpä vain varmuuden vuoksi, luulisin, mutta en siltikään itse tekisi niin, koska kuitenkin yhteistyöt merkataan järjestelmällisesti. Toivon, että blogialalla ei tarvitsisi heti joutua epäilevän katseen alle, jos jossakin postauksessa vähänkään sivuaa jotakin konkreettista tavaraa/palvelua/yritystä, jonka perässä ei lue "toteutettu yhteistyössä".

Toki, jos yhteistyöpostaukset jostakin syystä rasittavat lukijoita, niin ne voi helposti skipata, ja se on ihan sallittua :-). Mutta jos ja kun minun blogistani luette yhteistyöpostauksia, niin tiedätte, että ne on tarkkaan valittuja yhteistöitä! Ja toivon, että kenenkään suussa minun ohjeellani tehty raakakakku ei maistu pahalta vain sen takia, että ohjeen lopussa lukee "yhteistyössä x yrityksen kanssa".

Yhteenvetona: Minä levitän todella mielelläni ilosanomaa hyvistä yrityksistä ja mielenkiintoisista tuotteista myös blogini kautta, mutta en koskaan tee sitä rahan tai ilmaisen tavaran takia. Kaikki jutut, joista kirjoitan yhteistyössä, ovat sellaisia, joita tukisin/voisin tukea ihan ilman blogissa kirjoittamistakin. Ja jos näin ei ole, niin sen kyllä tuon tekstissä ilmi.

Loppuun tahdon kertoa, että mikä minua bloggaajana ärsyttää yhteistyöpostauksissa: ehdottomasti se, jos ne on tehty täysin persoonattomasti ja vain mainossloganeita käyttäen eurot silmissä kiiluen (ja kyllä, näitäkin valitettavasti löytyy, sitä en kiellä...). Se on todella luotaan työntävää. Siksi minä toivonkin, että minun blogistani välittyisi tunne siitä, että minä teen tätä blogia sydämellä (myös niitä yhteistyöpostauksia), ja pyrin kirjoittamaan omalle tyylilleni uskollisena myös ne yhteistyöpostaukset. Minä haluan kirjoittaa omakohtaisesti ja personoidusti, kaikki tekstit. En vain huitaisten vasemmalla kädellä värittömästi "nyt nopeasti muutama lause" -meiningillä.

Tässä piileekin bloggauksen mahtavuus, niin kirjoittajan kuin lukijankin kannalta: postaukset ovat yleensä henkilökohtaisempia kuin esimerkiksi siellä lehdistössä. Yhteistyöjuttuja on kiva lukea juuri blogeista, sillä siinä pystyy samalla sitomaan sen postauksen aiempaan tietoon bloggaajasta paremmin kuin lehtiä luettaessa, ja näin ollen saamaan paremman kokonaiskuvan tuotteen käyttäjästä (ja se tuotteen käyttäjähän kertoo ainakin minun mielestäni aina paljon informaatiota myös tuotteesta, kun luodaan mielikuvia, millainen ihminen ko. tuotetta käyttää).

Sitten taas kerran on painotettava, että kyllä se näkyy jo heti postauksen ensilauseista lähtien, jos bloggaaja on vain klikkien kalastaja ja ilmaisen tavaran perässä juoksija. Haluan uskoa, että niitä on kuitenkin vähemmistö bloggaajista. Ja haluan myös uskoa, että pikkuhiljaa tällaisten blogien suosio laskee, jos sisältö ei anna mitään muuta kuin mainoslappusen lukijalle kerta toisensa jälkeen. Peräänkuulutan siis hyvää kirjoittamista ja lukijoiden arvostamista, kun yhteistyöpostauksia kirjoitellaan.

Toivon, että te lukijat koette, että te hyödytte yhteistyöpostauksista (niin minun kuin muidenkin bloggaajien). Että saisitte uusia ideoita, pysyisitte ajan hermolla, saisitte ehkä osallistua arvontaan, voisitte löytää teille miellyttäviä juttuja postausten kautta jne.

Joten peace and love, tämänkin asian kanssa! :-)

Ihan huono bloggaaja

Välillä on semmoinen olo. Nykyään yhä useammin. Blogikriiseilyni jatkuu. Tuntuu, että olen ihan hukassa. Enää en  halua kirjoittaa vain itselleni, vaan haluan kirjoittaa myös lukijoille. Tietyistä (osaltaan kivoistakin) syistä johtuen en ole enää se pelkästään kahtakymmentäviittä yöherätystä sureva, monta tuntia allergiapöperöä päivässä kokkaava aurinkolasit silmillensä sijoittava blogiäiti, vaan alan pikkuhiljaa hiffaamaan, mitä on olla melko terveiden lasten äiti. Ja sekös minulle kelpaa! (Positiivista) identiteettikriisiä siis pukkaa.

Muutamista jutuista olen huolissani, kun mietin mahdollista blogiaihepiirin laajennusta. Huoleni on: tämä nykymaailma. Voiko antaa ”kaikkensa” bloggaajana, jos ei jaa älynväläyksiään Twitterissä, Snappaile kahviloissa käyntejään, päivittele behind the scene -tarinoita Facebookissa, jaa vinkkejään Youtubessa...? Kenellä on aikaa tuolle kaikelle someilulle? Saavatko lukijat oheisjutuista paljon irti? Onko se kaikki muu pois blogiinkirjoittamisajasta? Ovatko bloggaajat eri palveluissa vain saadakseen näkyvyyttä? Onko bloggauskin nykyään kilpailua? Luin juuri, että jokainen bloggaaja voi halutessaan ilmoittaa itsensä Indiedays Blog Awardseihin! Ensin mietin, että mitä järkeä siinä nyt on, en minä aikaan ilmoittaisi itseäni, että kyllä se krediitti Awardseihin pitää muualta tulla! Mutta toisaalta, olenhan minäkin ollut aina sitä mieltä ajatuksen tasolla, että mitä useampi samanlaisen lasten sairausarjen kanssa elävä vanhempi löytää blogini ja saa siitä vertaistukea, niin sen parempi. Itse vaan olen ollut todella ujo levittämään tietoa blogistani. Minulle on riittänyt se, että silloin tällöin linkkaan omassa suppeana pitämässäni henkilökohtaisessa Facebookissa kuulumispostauksen silloin, kun en ole jaksanut kuukauteen kirjoittaa statusta. Instagramiin hurahdin tänä vuonna, ja se on himpun verran enemmän blogiminä kuin minäminä, vaikkakin jaan siellä paljon henkilökohtaisempaa juttua, monipuolisemmin ja paljon useammin kuin täällä. Muuta someilua blogin osalta ei ole – ja luulenpa, että ei edes tule (toki, ainahan näitä hurahtamisia voi vissiinkin tapahtua...). Ja tämä pienisomesuuteni saa minulle välillä huono bloggaaja -fiiliksiä. Jotenkin tuntuu, että kaikessa pitäisi tai olisi hyvä olla mukana.

Henkilökohtaisesti en jaksaisi mitään ehkä välillä ärsyttävänkin läpinäkyvää lukijoiden kalastelua ja oman blogin mainostamista. Mutta olisihan se hienoa, että juuuuuri minun teksteistäni jotain iloa/hyötyä/vertaistukea saavat löytäisivät blogini pariin. Että jokainen blogi kohtaisi lukijansa. Tämä kriisi on tyhmä, sillä haluaisin vain kirjoitella rennosti silloin, kun siltä tuntuu ja sitä, mitä haluan. Välillä vaan eri valintojen edessä on pakko päättää, lähteäkö isompaan kuvioon mukaan vai ei. Ja silloin tulee linjanneensa sitä, jatkuuko blogi ”pienenä” vai antaako sille mahdollisuuksia johonkin isompaan. Kaikella kun on puolensa ja puolensa.