Tiesitkö tämän kaiken kahvista? Ja mitä kaikkea voikaan kahviin tunkea?

"Kahvi", mä luulen, että suurin osa suomalaisista vastaisi, jos heiltä kysyttäisiin, että mikä on semmoinen ruoka/juoma, jota ilman he eivät pärjäisi. Monet saavat apua väsymykseen kahvista ja taltuttavat pääkipuansa kahvilla. Monien aamu ei ala millään ilman kahvia. Tosi monet ovat addiktoituneita kahviin. Se, onko se hyvä vai huono juttu, onkin sitten asia erikseen.

Monet varmaan muistavatkin, että olen silloin tällöin kirjoitellut kofeiinittomasta elämästäni blogiin. Nyt olen ollut kofeiiniton kaksi ja puoli vuotta, ja se on kyllä ollut yksi parhaita päätöksiä oman hyvinvointini eteen! Tämä päätös on vähentänyt huomattavasti minun sydänoireita, nälkäkiukkua, äreyttä, selittämätöntä käsien tärinää jne. Enpä varmaan enää edes muista, mitä kaikkea oiretta tuo kofeiinin poisjättö on minulta vienyt pois! Tämän tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ollut mollata kahvia vaan antaa vinkkejä kahvin tuunaukseen! Aloitin jutun kuitenkin näin, sillä meidän mielestä laadukas kahvi on kaikista tärkein asia ennen kuin aletaan puhumaan kahvin tuunauksesta! Ja siis: minähän en todellakaan kahviton ole ollut näitä vuosia, vaan kofeiiniton. Me olemme löytäneet supermaukkaan kofeiinittoman kahvin, jota nautiskelen ihan päivittäin (nyt taas raskauden kahviällötyksen jälkeen). Mies panostaa laadukkaaseen kofeiinipitoiseen kahviin, sillä hänen kehonsa sietää kofeiinia paljon paremmin kuin minun.

Niiden, ketkä kofeiinipitoista kahvia tahtovat juoda, olisi hyvä tiedostaa, että kahvin laadulla on tosi suuri merkitys kahvinautintoon ja siihen, minkälaisia vaikutuksia kahvilla on kehossa. Kofeiinia olisi hyvä käyttää vain tarvittaessa ja siitä kannattaisi pitää aika-ajoin myös taukoja. Monet ovat niin riippuvaisia kofeiinista, etteivät pysty toimimaan tai ajattelemaan normaalisti ilman päivän annostaan/annoksiaan.  Tämänlaisesta riippuvuussuhteesta kannattaisi yrittää pyristellä eroon. 

Älä herää aamulla kofeiinin avulla! Koita vaikka siirtää ensimmäinen kuppi vasta ensimmäiselle kahvitauolle työpaikalle. Kofeiinilla kestää noin 20-40 minuuttia kunnes sen piristävä vaikutus alkaa. Tämän piristysruiskeen teho ei ole kuitenkaan kovin pitkäkestoinen, ja siksi meillä onkin tapana juoda kahvia pitkin päivää parin tunnin välein välttääksemme sen piristävän efektin vaimenemista.

Monet eivät ajattele kahvin kohdalla laatua vaan pikemminkin hintaa. Kahvi mielletään bulkkitavarana. Sitä keitetään pannullinen kerralla valmiiksi jauhetuista puruista, jotka ovat saattaneet olla homeisina kaupan hyllyllä yli puoli vuotta niiden paahtaminen ja jauhamisen jälkeen. Yksi merkki, mistä tiedät että kupillisessa mokkaasi on mykotoksiineja on se, että joudut menemään puolen tunnin - tunnin kuluttua pissalle. Tämä voi olla merkki siitä, että kehosi yrittää välittömästi poistaa homemyrkkyjä. Toinen oire voi olla niin sanottu aivosumu (brain fog), joka tulee homemyrkkyjen ja torjunta-aineiden yhteisvaikutuksena. Kahviplantaasit ovat yksi eniten myrkytetyimpiä viljelmiä maailmassa! Siksi me suosimme luomua tässäkin.

Kahvi on suomalaisille yksi tärkeimpiä antioksidanttien lähteitä. Kahvin polyfenoleilla on lukuisia terveysvaikutuksia ja niitä tutkitaan koko ajan lisää. Mutta jos laitat lehmänmaitoa kahvisi sekaan, sitoo maidon kaseiini suurimman osan näistä terveydelle hyödyllistä polyfenoleista ja inaktivoi ne. Panosta siis laadukkaaseen kahviin ja puhtaisiin kahvinvalmistusväleineisiin, jotta saat sellaista kahvia, jota ei tarvitse pahan maunsa takia hukuttaa maitoon.

Ostamalla pientuottajien tai single estate kahveja, tiedät tarkalleen mistä kahvisi on tullut, miten se on viljelty ja miten sitä käsitelty. Kahvi kannattaa ostaa papuina pienissä erissä ja jauhaa se vasta ennen käyttöä maksimaalisen makunautinnon aikaansaamiseksi (ja sen terveellisyyden optimoimiseksi). Kahvi on tuoretuote, joten jos haluat saadat parhaat aromit siitä irti, olisi se hyvä nauttia alle kuuden kuukauden sisään sen paahtamisesta. Avattu kahvipaketti säilyy noin kaksi viikkoa käyttökelpoisena. Kun säilytät kahvia, pidä huoli, että pussi on hyvin suljettu, ettei happi tai esimerkiksi kuivakaapin muut voimakkaat hajut pilaa sitä ja että paketti ei ole suorassa auringonvalossa tai kuumuudelle altistuneena. Jos et saa käytettyä avaamaasi pussia kahdessa viikossa, voit tarvittaessa säilyttää sitä myös jääkaapissa. Jotkut jopa säilyttävät kahvipapuja pakastimisessa, jos ostavat kerralla suurempia eriä kahvia. Suosittelen kaikkia, jotka kokevat olevansa riippuvaisia kahvista, kokeilemaan kofeiinitonta kahvia - se ei mitenkään maistu "kofeiinittomalta" (ollaan testattu kotona monien vieraiden kanssa!), vaan ihan normaalilta, hyvältä kahvilta! Mieskin vaihtaa iltaa päin mentäessä kahvinsa normaalista kofeiinittomaan.

Mutta itse asiaan: miten me juomme kahvimme? Jos kahvi on laadukasta, se on maukasta jo sinällään, ihan ilman mitään lisäjuttuja. Mutta jos olet vaihtelunhaluinen tyyppi tai tahdot muuten vain nauttia jotakin samantyylistä herkkukahvia kuin kahviloissa tarjoillaan (mutta superisti terveellisemmin), niin olet oikean postauksen äärellä! Ja kahviloiden "herkkukahveilla" tarkoitan siis tässä niitä kahveja, joihin on lisätty kaikenlaista kermavaahdosta likööreihin ja vaahtokarkkeihin. Me lisäilemme myös kotonamme kahviimme kaikenlaista - ja hei!, tässä kohtaa on pakko sanoa, että ole avoimin mielin, äläkä heti teilaa, vaikka ainesosat kuulostaisivat erikoisilta. Sen, onko kahvi makuusi, tiedät vain kokeilemalla :-) Nämä meidän kahvituunaukset ovat siinä mielessä parempia kuin kahvilan "herkku"kahvit, sillä nämä esimeriksi oikeasti pitävät nälkää (varsinkin ne, joihin on lisätty laadukasta rasvaa) eivätkä aikaansaa mitään sokeripöhöä ja verensokeriongelmia!

Me jauhamme kahvimme mahdollisimman tuoreista pavuista ja vetenä käytämme suodatettua vettä (sitä samaa, jota siis juommekin kotona). Vedensuodatin poistaa vedestä klooria, raskasmetalleja, orgaanisia epäpuhtauksia ja kasvinsuojeluaineita, - ja tämä vaikuttaa toki kahvinkin makuun. Mies valmistaa kahvinsa pressopannulla, ja minä yleensä kahvinkeittimellämme. Kahvinkeittimellä keittäessä suodatinpaperi olisi hyvä kastella, - sillä voi vähentää pahvimaista makua. Valitse mielummin valkaistu pussi, sillä valkaistussa pussissa paperin huokoset ovat paremmin auki ja näin ollen aromitkin läpäisevät sen paremmin. Pressopannulla valmistettaessa paperinmaku jää kokonaan pois! Seuraavaksi listaan meidän mielestä toimivia herkullisia kahvituunauksia (tuunausohje koskee yhtä mukillista kahvia (noin 2,5dl):

1tl ceylonkanelia: Lisää kaneli kahvinpurujen sekaan ennen keittämistä. Tästä tulee ihana maku mietojen makujen ystävälle, joka tahtoo päästä helpolla kahvituunauksessa.

Pelkät steviatipat (3-5 tippaa) - helppo ja nopea keino saada pieni säväys jotakin makua (esim. manteli, kookos, vanilja, karamelli, suklaa, minttu) kahvin joukkoon.

Kaakaovoi (puoli rkl) + raakakaakaojauhe (1rkl) + vaniljasteviatipat (3-5 tippaa): Sekoita blenderissä tai maidonvaahdottimella sekaisin. (Kaakaovoin ja raakakaakaojauheen voi korvata yhdellä tuotteella: kaakaomassa (2 rkl).

Kookosmanna (1rkl) + oman makusi mukaisia steviatippoja (3-5 tippaa): Sekoita blenderissä tai maidonvaahdottimella sekaisin.

Kaakaovoi (puoli rkl) + vaniljan makuista heraproteiinia (2rkl): Sekoita blenderissä tai maidonvaahdottimella sekaisin.

Kookosmanna (1rkl) + lakritsinjuurijauhe (1rkl): Sekoita blenderissä tai maidonvaahdottimella sekaisin.

Voita/gheetä (1-3rkl) + mct-öljyä/kapryylihappoa (1rkl): Sekoita blenderissä.

Pakuri/reishiuutetta (0,5-1tl) + haluamasi makeutus. Sekoittuu lusikalla sekaisin.

Bonusvinkki varsinkin kofeiinipitoista kahvia juoville: Kaada jäähtynyt kahvi jääpalamuotteihin ja käytä paloja vaikkapa protskujuoman kanssa. Toimii ennen salitreeniä tai sen aikana mainoisti.

Näissäkin tuotteissa, joita me kahviimme laitamme, laatu on tietenkin tae hyvästä mausta ja koostumuksesta. Esimerkiksi juuri tuo tietty Grassfed niittyheraproteiini, josta aiemminkin olen maininnut, on ylivertainen koostumukseltaan esimerkiksi juuri näissä kahvisekoitteluissa (huom! Se ei sisällä kaseiinia, josta puhuttiin yllä...). Tuunauksista kaikki ovat sokerittomia sekä gluteenittomia. Lehmänmaidottomia ovat kaikki muut paitsi tuunaus, jossa on käytetty tuota heraproteiinia ja tietysti perinteinen bulletproof-tuunaus, jos käytät siihen voita etkä gheetä. Eli nämä meidän herkkukahvit sopivat monenlaisille herkuttelijoille!

Oliko tekstissä teille uusia asioita vai kaikki jo tuttuja juttuja? Miten te juotte kahvinne? Kertokaa toki, jos teillä on jokin superherkullinen tuunausvinkki! :-)

Nautinnollisia kahvihetkiä! :-)

Yhteistyössä Foodinin kanssa

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata :-) Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, - niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa :-) 

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2

Luitko jo ensimmäisen ja toisen tekstini koskien käymääni True Heartsin NLP:tä? (Kurssini on siis ensimmäinen, Practitioner.) Jos et lukenut, ne löytyvät täältä: Matkalla itseeni ja NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen. Nuo tekstit kannattanee lukea ennen tätä tekstiä :-) Tässä tekstissä jatkan muutamalla lisävinkillä, joita olen itse hoksannut syvemmin NLP:n kautta. Käsittelen vinkkejä lähinnä vanhemmuuteen liittyen, mutta toki, nämäkin vinkit ovat sovellettavissa ihan kaikkiin elämänalueisiin.

1) NLP:n yksi perusperiaatteista on systeemiteoria: jos ongelmat jatkuvat aina vain samanlaisina ja ihmisten käyttäytyminen jatkuu aina vain samanlaisena, kehä kiertää itseään muuttumatta - näin ongelma tuskin poistuu. Tässä vaiheessa, kun tämän tajuaa, on jotakin muutettava. Siis: esimerkiksi jos riitely toistuu aina saman kaavan mukaan, ja asia vaivaa, kannattaa ehdottomasti muuttaa jotakin osaa tässä systeemissä, niin koko systeemi voi muuttua! Tämä on yksinkertainen, mutta niin tärkeä asia. Systeemin osan muuttaminen saattaa olla yllättävänkin vaikeaa, mutta todella kannattavaa.

2) Ankkurointi, asia, joka voi mahdollistaa vaikka mitä lapsen kanssa toimiessa! Yksinkertaisimmillaan ankkuroinnin voi ymmärtää vaikka sen kautta, kun miettii, miten tietyn musiikkikappaleen/hajun kuultaessa/haistaessa tulee mieleen tietty tilanne/tunne, jossa musiikin/hajun on ensi kertaa/toistuvasti kuullut/haistanut. Tämä on ollut luonnollinen ankkurointitilanne. Ankkurointia voi tehdä myös tarkoituksellisesti. Tehkää vaikka rentoutumisharjoitusta lasten kanssa tietyn musiikin aina soidessa taustalla. Sitten, kun tulee tilanne, jossa haluat luoda lapselle lisää rauhallisuutta, niin laita tämä kyseinen kappale soimaan ja saat ankkuroitua rauhallisuutta lapsiin. Tai kokeile ankkuroida lapseesi itseluottamusta: käy esimerkiksi laskemassa kätesi toistuvasti lapsesi olkapäälle rauhallisesti silloin, kun hän tekee jotakin leikkiä/tehtävää/läksyä/toimintaa luottaen itseen ja innoissaan ("flowssa"). Sitten, kun tulee vastaan tilanne, jossa lapsi on epävarma itsestään ja toiminnastaan, käy laskemassa kätesi lapsesi olkapäälle samalla tavalla kuin edellisissä tilanteissa. Näin hän saa käyttöönsä ankkuroitua itseluottamusta.

3) NLP:ssä painotetaan peiliin katsomista ja omaa henkilökohtaista kasvua - siis sitä, että useimmiten ne asiat, mitkä pistävät ärsyttämään, ovat jollakin tavalla sellaisia, joissa olisi syytä tarkastella itseään ja sitä, miksi juuri ne asiat/ihmiset pistävät ärsyttämään/aiheuttamaan muita voimakkaita tunteita (toisin sanoen tulisi katsoa peiliin). Tämä on ohje, mikä on yleisesti ottaen oikein toimiva ja tosin samalla kyllä aika vaikea. Mutta myös NLP:n oppien mukaan jatkuvan peiliin katsomisen ja itsestään vikojen etsimisen voi kuitenkin lopettaa, jos vastassa on persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tämä oli suuri helpotus: minä olen vuosia ja vuosia yrittänyt ymmärtää, tarkastellut omia toimintatapojani, itkenyt "virheitäni",  yrittänyt kaikkeni tietyissä suhteissa - siis todellakin katsonut peiliin - ja ihan ilman mitään vaikutusta! Ja näissä suhteissa vastassa ovat olleet juurikin persoonallisuushäiriöiset ihmiset. Ei siis ihme, että peiliin tuijottaminen ei ole tuottanut tulosta! Kaikissa muissa suhteissa peilin tarkasteleminen on siis hyvinkin tarkoituksenmukaista, mutta pakene hyvä ihminen, jos kohtaat persoonallisuushäiriöisen ihmisen! Päästä irti ja lähde! Ja se, miten tämä minulla liittyy juuri vanhemmuuteen, on se, että ne yhdet kököimmistä suhteista ovat olleet juurikin isovanhemmuussuhteissa kohdistuen myös lapsiini, ollen siksi erityisen kipeitä, sillä ne vaikuttavat minun lisäksi seuraavaan sukupolveen.

4) NLP:ssä tutustutaan myös ihmisyyden "nippelitietoihin". On erittäin mielenkiintoista tutustua teorioihin (ja sitten teorioihin käytännössä), miten erityyliset ihmiset (visuaalinen, kinesteettinen, looginen, auditiivinen) liikuttavat silmiään eritavalla, kun he muistelevat asioita, keksivät asioita, kuvittelevat jonkun äänen ja niin edelleen. (Silmien automaattinen liikuttelu on yhteydessä aivoihin ja niiden tiettyihin alueisiin.) Parhaimmassa tapauksessa tällainen pieni toisen ihmisen tarkkailu voi antaa esimerkiksi sen viimeisen vihjeen siitä, puhuuko hän totta (muiden vihjeiden ohella). Lapsen kanssa toimiessa silmänliiketeoriaa voi käyttää esimerkiksi niin, että kun on tietoinen lapsen toimintatyylistä (edellä mainitut tyylit suluissa), voi häntä opettaa tietoisesti katsomaan tiettyyn suuntaan silloin, kun hän esimerkiksi ei muista jotakin asiaa oman luonnollisen tyylinsä kautta. Esimerkiksi: jos lapsi muistelee, millaista mökillä on olla, ja hän osaa kertoa vain niitä asioita, jotka liittyvät tuntoaisteihin (esimerkiksi lämmintä, märkää), häntä voi ohjata katsomaan tiettyyn suuntaan, josta haetaan visuaaliset muistot - ja näin ollen lapsen mieleen saattaa tulla esimerkiksi joitakin näköhavaintoihin liittyviä asioita (kaunista, vihreää)! Tällä tavalla harjoitellen voi myös se automaattinen muistaminen pikkuhiljaa parantua ja kehittyä ja monipuolistua. He, jotka kuulevat silmänliiketeoriasta ensimmäisen kerran, ajattelevat usein, että silmänliikkeiden hallitseminen on helppoa ja toista voi juksata niitä muuttamalla. Me kokeilimme ja harjoittelimme tätä NLP:ssä käytännössä: ei onnistu. Silmänliikkeet ovat spontaanin puheen ohella täysin hallitsemattomat! Että juksauksen voi unohtaa.

5) Se, mihin keskityt, lisääntyy. Tarvitseeko tästä sanoa muuta? Simppeli, kaikenkattava NLP:n ohjenuora elämään, myös lastenkasvattamiseen. Huomio lapsessasi positiivisia asioita, löydä elämästäsi kiitollisuuksien aiheita, keskity vahvistamaan lapsen positiivista käyttäytymistä jne. niin ne lisääntyvät. Keskity hyviin asioihin!

Tässäpä taas pieniä otteita sieltä täältä, mitä minä olen NLP:stä saanut irti. Tosin vain pienen pieni murunen... Toki monet tässäkin esiteltävät asiat ovat sellaisia, joihin tarvitsee perehtyä paremmin kuin yhden kappaleen verran, jotta varmasti mahdollistaisi keinon toimivan arjessa. 

Oikein mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä jännitellään sitä, pääsenkö tulevan viikonlopun NLP:hen vai olenko kenties synnärillä silloin... :-)

Raskaus ja kookosöljy ne yhteen sopivat!

Te taidattekin tietää minun rakkauteni kookosöljyä kohtaan :-) Rakkaus on roihunnut jo monen monta vuotta, ja senkun jatkuu vaan :-D Kookosöljy on ihan mielettömän herkullinen ja monikäyttöinen öljy, ja nyt kerronkin teille muutaman kookosöljyyn liittyvän vinkin, joita varsinkin raskaana ollessa olen hyödyntänyt.

Kookosöljy venyvän ihon hoidossa

Kun rasvaa päivittäin vatsan, lanteet ja alaselän (ja ehkäpä myös reisi-takapuoli-osuuden) kookosöljyllä, voi välttyä raskausarvilta, eikä tarvitse tunkea iholle mitään ylimääräisiä kemikaaleja!

Kookosöljy-piparminttu-seos levottomien jalkojen hoidossa

Minä olen kärsinyt joka raskaudessa ihan jäätävästä levottomien jalkojen oireyhtymästä! Aiemmissa raskauksissa olen turvautunut Hirudoid Forteen. Nyt, kun muutama kuukausi takaperin tulivat ensimmäiset kamalat yöt jalkojen kanssa, kaiveltiin hätäisesti kaappeja, ja pettymyksekseni löysimme vain tyhjän Hirudoid Forte-tuubin... Onneksi mies oli tässäkin asiassa viisas ja kehitti keskellä yötä oman sörsselinsä jalkojeni avuksi: yksinkertaisesti sekaisin vain kookosöljyä ja muutama tippa piparminttua. Tätä seosta jalkoihin levittäessä jalkoihin laskeutuu ihana viileyden tunne. (Seoksen teho perustuu siihen, että piparminttu laajentaa verisuonia sekä antaa tämän viileyden tunteen, kookosöljy on välittäjäöljynä tässä.) Ei tämä levottomia jalkoja kokonaan vie pois (kuten ei ole Hirudoid Fortekaan vienyt), mutta kyllä helpottaa huomattavasti! Tämä tökötti ei häviä tehokkuudessaan apteekin tuotteelle ollenkaan! Jos vain mahdollista, kannattaa tämän levitykseen yhdistää hieronta, niin teho on parempi. Ja psssst, sama tökötti auttaa myös päänsärkyyn (levitä ohimoille)! Sekin kiusa taitaa osaa raskaana olevia vaivata!

Kookosöljy luonnollisen meikinpoiston apuna

Moni raskaana oleva pyrkii välttelemään suurempia kemikaalikuormia, ja niin yleisesti myös suositetellaan tehtäväksi. Kookosöljy on superhyvä kemikaalikuorman vähentäjä: sitä voi käyttää edellisten vinkkien lisäksi myös meikinpoistossa! Ja jos ei omista tekoripsiä, kookosöljyä voi käyttää huoletta myös silmämeikin poistoon. Itse asiassa talvella käytän käytännöllisyyden vuoksi mct-öljyä meikin pesuun. Mct-öljy on juoksevassa muodossa aina, toisin kuin kookosöljy, joka jähmettyy vähänkään viileämmässä eli näin talvella huoneilmassakin. Mct-öljy on kuitenkin täysin kookosta sekin! Ekstravinkki, jota itse olen käyttänyt jo yli kuusi vuotta, on suihkussa tehtävä kuorinta koko kropalle: sekaisin kookosöljyä ja käytettyjä kahvinpuruja! Tämä auttaa mahtavasti kuorimaan ihoa jättäen ihanan tuoksun ja pehmeyden iholle. Loppuraskaudesta, kun olen taas sietänyt kahvin tuoksua, olen lämmitellyt välejä tähänkin hoitotoimenpiteeseen :-) Olen kuullut myös huhuja, että kuorinta voisi osaltaan auttaa selluliittiin, jota jotkut naiset raskauden aikana keräävät itseensä...

P.s. Aiemmat kookosöljyvinkit ulkoiseen käyttöön löytyvät täältä: Laitatko sinäkin dödöä suuhun?

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Treeniterkut helteestä!

Te, jotka olette pidemmän aikaa lukeneet blogiani, tiedätte, että mieheni vierailee blogissa silloin tällöin vieraskynän takaa, teksteissä, joihin liittyen hänellä on asiantuntemusta ja ammattitaitoa, kuten ravitsemus, uniasiat, lisäravinteet ja reseptiikka. Silloin tällöin minulta pyydetään myös liikuntaan liittyviä postauksia, kun meidän taloudessa sellainenkin ammattilainen luuraa. Tällä kertaa pistän miehen siis framille kuvien muodossa lomatreenauksessaan, sillä tätä loska-jää-kylmyysmaailmaa kun katselee livenä, niin tulee usein kurkittua niitä ihania matkamuistoja tietokoneen uumenista menneeltä vuodelta. Päätin siis pistää vähän aurinkoa tähän talven keskelle eli vuorossa on treeniterkut lämpöisestä!

Tämä treeni on koko vartaloa rasittava treeni, jonka voi tehdä sisäsalien lisäksi esimerkiksi useimmissa ulkoliikuntapaikoissa (myös talvella, jos varusteet vaan ovat kunnossa!). Tässä treenissä ei tarvita lisäpainoja, vaan on kehon omalla painolla tehtävä - mutta ei se kuitenkaan päästä liian helpolla! Tee liikkeitä niin monta kierrosta kuin jaksat.

Leuanveto: Aloita liike roikkumalla tangosta suorin käsin. Vedä itsesi ylös niin, että leuka ohittaa tangon. Laske itsesi kontrolloidusti alas lähtöasentoon. Oteleveyksiä varioimalla saat liikkeen kohdistumaan hieman eri kohtiin. Jotta tämä ei olisi vain olkavarsien liike, muista aktivoida lavat heti liikkeen alussa, ja yläasennossa pyri painamaan lavat yhteen sekä pitämään hartiat alhaalla.

Jalkojen nosto ja tuulilasin pyyhkijät: Aloita liike roikkumalla tangosta suorin käsin. Hengitä tässä vaiheessa sisään. Lähde nostamaan jalkoja joko suorana tai polvet koukussa (kevyempi versio) ainakin vaakatasoon asti. Tässä vaiheessa puhalla ilma ulos. Palauta jalat kontrolloidusti lähtöasentoon. Tämänlainen hengitysrytmi varmistaa sen, että vatsalihakset supistuvat tehokkaasti.

Kun liike tuntuu luontevalta ja kaipaat lisähaastetta, voit kokeilla seuraavaa variaatiota: Tuulilasinpyyhkijässä liike alkaa roikkumalla tangosta, mutta jalat osoittavat suoraan ylöspäin (kuvainnollisesti kello 12). Pidä vatsa tiukkana ja lähde taivuttamaan alavartaloa tuulilasinpyyhkijöiden tavoin sivulta toiselle (kello 10 -> kello 14).

Pistoolikyykky: Aloita liike seisomalla yhdellä jalalla. Lähde kyykistymään niin, että ilmassa oleva jalka liikkuu samanaikaisesti suoraan eteenpäin, koskematta kuitenkaan maahan. Nouse takaisin seisoma-asentoon yhdellä jalalla.

L-istunta: Asetu täysistuntaan joko maahan tai ota käsillä tukea vaikka puistonpenkistä. Nosta jalat ja takapuoli ilmaan. Tämä on staattinen liike, joten pyri säilyttämään hallittu asento mahdollisimman pitkään. Voit tehdä liikkeestä helpomman pitämällä polvia koukussa ja siirtämällä painopistettä hieman taaksepäin.  

Ihmislippu: Loppuun vielä spesiaali niille, joille yllä mainitut liikket olivat helpohkoja! Ota kiinni vaikka lampputolpasta tai mistä tahansä pylväästä, jos läheltä ei löydy kiipeilytelinettä. Tässä liikkeessä on tarkoitus pitää keho vaakasuorassa asennossa mahdollisimman pitkään. Alemman käden tehtävä on työntää ja ylemmän käden vetää. Nosta jalat suoraan sivulle ja pidä asento niin kauan kuin pystyt. Muista tehdä saman verran toistoja molemmille puolille!

Hikisiä treenejä siis teillekin! :-)

Lapsiperhe + vuosi ilman tartuntatauteja = mahdoton yhtälö?

Olipahan saavutus! Meillä juhlittiin yksivuotisjuhlia, meinaan terveyden yksivuotisjuhlia! Vuoteen kenelläkään meidän perheessä ei ollut tartuntatauteja, edes pientä flunssaa, saati mitään sen vakavampia tartuntatauteja! Harmi vain, synttärilaskenta joudutaan aloittamaan alusta, sillä juurikin viime viikkoina minä ja pojat olemme sairastaneet pienimuotoisen flunssan, pläääh. Ja ei tietenkään ole tietoa, mitä kauheuksia kulman takana odottaa, hah. Kirjoitan kuitenkin siksi, koska tämä vuosi on ollut historiallinen meidän perheessä. Toki sitä edeltävänä vuonna meillä vieraili myös vain yksi flunssa, joten periaatteessa kahden vuoden sisään yksi flunssa sekin on jo aika kivasti, kun ottaa huomioon meidän taustan ja lapsiperhestatuksen, eskarissa käymisen, kerhossa käymisen, yhteensä neljässä harrastuksessa käymisen ja kaikki muut hoploppailut ja lähipiirissä jyllänneet kipeydet.

 

Meidän molemmilla pojilla on ollut refluksitaudin, allergioiden ja astman ollessa huonossa jamassa huono vastustuskyky, luonnollisestikin, kuten muillakin pitkäaikaissairailla. Ja sitten kun se flunssa on tullut päälle, se on tullut todella, todella ikävänä nostaen kaikki oireet potenssiin tuhat. Siksi me olemmekin aikaisempina vuosina aina olleet todella tarkkoja vieraiden kipeystilanteesta kotiin kutsuessa ja kylässä käydessä (enää emme ole niin tarkkoja, vaikkakaan emme hakemalla hae edelleenkään tartuntoja). Muistan, kun aiempina vuosina joka ikinen kerta, kun lääkärikeskuksessa, terveyskeskuksessa tai sairaalassa käynnistä oli pari päivää, lapset tulivat kipeiksi, aina ja poikkeuksetta! Minä itsekin olen nuorempina aikuisvuosina ollut pedin oma jokaisesta sairaudesta, jota kuka tahansa kanssani vähänkään tekemisissä ollut ihminen on sairastanut. Viime vuosina olen kuitenkin minäkin ollut ilmiömäisen terve. Jotakin on siis tapahtunut. Vähän aikaa sitten kirjoittelinkin, että arkemme on ollut vähempioireista, ja että lääkkeistä olemme pyristelleet onnistuneesti eroon! Arki on myös sen takia ollut helpompaa, kun ei ole ollut noita ikäviä sairauskierteitä kiusaamassa.

Ajattelin nyt kirjoitella asioita, joiden luulemme vaikuttavan vastustuskykyymme positiivisesti. Jospa sieltä löytyisi jollekulle edes jokunen uusi asia mietittäväksi :-)

Uni. Tämä on pakko kirjoittaa ensimmäiseksi, ihan vain jo blogin nimenkin takia, heh. Monta vuotta kestävä jatkuva valvominen on syönyt koko perheen vastustuskykyä. Onhan se selvää, että jos herää monta vuotta putkeen monta kymmentä kertaa yössä, ei keho saa levätä tarpeeksi, jotta jaksaisi puolustautua ulkoisia uhkia vastaan. (Muuten, hyvää unta tavoitteleville lisävinkkejämme löytyy täältä (klik)!)

Unihygienia. Olemme valinneet koko perheelle laadukkaat patjat, tyynyt ja peitot, jotka ovat helposti pestävissä. Varsinkin tyynyä pesemme säännöllisesti ja tyynyliinaa vaihdamme usein. Tyyny on flunssan iskiessä välttämättäkin räkä- ja yskäalusta, ja jos se jo ennestään sisältää kirjavan joukon mikrobeja, ei tarvitse varmaankaan ihmetellä, miksi flunssakierre vaan jatkuu ja jatkuu...

Käsien pesu. Jos meillä ei ole vieraita tai muuta erikoista häslinkiä, niin pojat muistavat pääsääntöisesti ihan itse käsien pesun tärkeyden: vessassa käynnin jälkeen, ennen ruuanlaittoa/syömistä sekä aina, kun saavumme kotiin pihalta/kylästä/muualta. Me pesemme ikävät pöpöt pois ja katsomme, kun ne vierivät viemäriin. Sitten kuivataan kädet kunnolla, etteivät uudet pöpöt pääse tarttumaan niin helposti käsiin. Käsien pesua vauhdittaa yleensä kertomukset siitä, miten kipeänä ollessa möllötetään vain kurjana kotona, eikä päästä niihin haluttuihin teattereihin, retkille, kylään, jos pöpöt valtaavat käsien kautta kehon... 

Hyvät bakteerit. Emme ole missään nimessä yltiömäisen puhtauden perikuvia (ja erotan tässä sanat hygieenisyys ja puhtaus, sillä hygieenisiä koemme olevamme). Emme jynssää kotiamme lattiasta kattoon hysteerisesti desinfioivilla myrkyillä. Pidämme siis huolen, että kodissamme on läsnä ns. normaali bakteerikanta. Olemme tehneet kotiimme perusteelliset homekartoitukset, mm. homekoiratutkimuksen ja sen perusteella kotimme on homeeton (homeelle altistuminen lisää sairastumisriskiä sekä sairauskierteitä!). Tämän lisäksi vahvistamme jokaisen perheenjäsenemme hyvää suolistobakteerikantaa säännöllisen epäsäännöllisesti käyttämällä vahvoja maitohappobakteereja kuuriluontoisesti sekä syömällä hapatettuja ja fermentoituja ruokia.

Luomuruoka. Uskomme vakaasti, että parempi ravitsemustilanne meillä kaikilla on vaikuttanut immuniteettiimme. Omaostamamme ruuan luomuprosentti hipoo nykyään sataa prosenttia (kiitos paremman saatavuuden!), sillä uskomme, että mitä vähemmän ruuassa on "mitään ylimääräistä", sen paremmin keho osaa hyödyntää ruuan ravinteet (ja niitähän keho tarvitsee toimiakseen optimaalisella tavalla). Ja tietenkin, kun "perusruokia" virittää "superfoodeilla", saa entistäkin enemmän ravintoaineita käyttöön!

Puhdas vesi. Suomessa tulee helposti ajatelleeksi, että hanavesi on automaattisesti puhdasta ja laadukasta. Mutta onko se sitä oikeasti? Yleensä kannattaa esimerkiksi muistaa, että mitä vanhempi talo, sitä vanhemmat putket. Emme luota sokeasti hanaveden laatuun, ja siksi meillä on ollut käytössä vedensuodatin parin vuoden ajan. Käytämme janojuomana vettä ja usein lisäämme siihen ripauksen laadukasta suolaa ja tuoretta sitruunaa.

Vitamiinit. Tästä voisi kirjoittaa kokonaisen tekstin itsessään, mutta nostetaan aiheeseen liittyen nyt vain kolme meidän perheen luottovitamiinia: d-vitamiini, omega-3 sekä c-vitamiini. Olennaista vitamiinien käytössä on riittävä annostus ja laatu. Laadulla tarkoitetaan myös sitä, että tuote on mahdollisimman hyvin elimistön hyödynnettävissä.

D-vitamiinia käytämme nestemäisessä muodossa, jonka pohjana on oliivi-, mct- tai jokin muu laadukas öljy. D-vitamiinin täytyy olla luonnollisessa muodossa (D3). Lapsille annamme n. 50 mikrogrammaa/vrk ja itse otamme n. 100 mikrogrammaa/vrk ympäri vuoden. Kunhan pitää huolen, että saa muitakin rasvaliukoisia vitamiineja, varsinkin a- ja k2-vitamiinia, voi d-vitamiinia ottaa huoletta 20 mikrogrammaa jokaista 10:ntä painokiloa kohden. D-vitamiini on ehkäpä tärkein immuniteetin vahvistaja, jos pitäisi valita vain yksi ravintolisä, mitä käyttää. (Olemme myös mittauttaneet d-vitamiiniarvomme ja näillä annostuksilla d-vitamiinin tasomme niin aikuisilla kuin lapsilla ovat viitearvoissa hyvissä lukemissa!)

 

Omega-3:sta käytämme joko vanhanajan kalanmaksaöljynä (josta saa samalla a-vitamiinia) tai sitten krilliöljynä (joka sisältää myös astaksantiinia). Omega-3:n päiväannos lapsilla on n.500mg ja aikuisilla n. 1000mg. Omega-3:n yksi päärooli elimistössä on tulehdusreaktion hillitseminen. Suurempia annoksia ei ole tarvetta ottaa. Sen sijaan liiallista omega-6 saantia tulisi rajoittaa, sillä se puolestaan lisää tulehdusta elimistössä.

C-vitamiinia käytämme joko jauheena askorbiinihappokristalleina tai hitaasti vapautuvana kapselina. Normaali päiväannos lapsilla on 250-500mg ja aikuisilla 1-2g. Jos kuitenkin flunssa pääsee yllättämään, niin normaalin päiväannoksen voi kolminkertaistaa. Sillä voi lyhentää flunssan kestoa parilla päivällä. Koska c-vitamiini on vesiliukoinen, ei tarvitse olla huolissaan yliannostuksesta useamman grammankaan päiväannoksilla. 

Stressinhallinta. Pyrimme minimoimaan fyysisiä stressitekijöitä niin paljon kuin mahdollista (jokainen voi valita, ottaako töissä ylennystä vastaan; jokainen voi valita, kuinka paljon harrastaa kuinkakin rankkaa harrastusta jne.). Pyrimme välttämään kiireettä. Mitä stressaavampi päivä on ollut, sitä enemmän täytyisi varata aikaa rauhoittumiselle iltaisin. Lasten kanssa tämä tarkoittaa yhdessä lukemista tai rauhallisia leikkejä, läheisyyttä ja läsnäoloa. Musiikilla on rauhoittava vaikutus koko perheeseemme. Jonkinlainen hieronta tai sively kuuluu aina nukutusrituaaleihimme. Siinä huomaa konkreettisesti, miten keho rentoutuu. Me vanhemmat käytämme myös kuuriluontoisesti adaptogeenisiä yrttejä tasapainottamaan stressiä (Näitä ovat esimerkiksi reishi, ashwagandha ja ruusujuuri).

 

Henkilökohtaisesti lisäisin listaan vielä hieman mututuntumalla, mutta silti tosissani ulkoilun (ja säännöllisen liikunnan muutenkin) sekä positiivisen elämänasenteen. Oman kehon kuuntelemisen oppiminenkin voi toimia flussan tulon ehkäisijänä, sillä silloin pystyy havaitsemaan flunssan tulon jo todella varhaisessa vaiheessa ja kerkiää tehdä tarvittavat akuutit flunssantulon estotoimenpiteet jo hyvissä ajoin. Itsekin oman nykyisen flunssani jo ounastelin, sillä takana oli tiukka työviikko, välissä viikonloppu yksin lasten kanssa miehen ollessa työmatkalla ja edessä taas tiukka työviikko ja sen päälle minun ja Pikkusankarin matka koko ajan jossakin päin Suomea viilettäen. Tämän kaiken lisäksi raskaus velotti todella suuren osan jaksamista, ja läheissuhteissa oli suuria murheita. Nukkuminen ei onnistunut pahoinvoinnin ja yskimisen takia. En jaksanut vaivautua ulos enkä oikeastaan ajatella kovin positiivisestikaan. Eli olin oikein tyrkky näille pojilla olleille flunssapöpöille. Jospa loppuraskaus ei sisältäisi näin kovia puristuksia kaikilla elämän osa-alueilla samaan aikaan!

Loppuun vielä on pakko mainita, että meidän mielestä se yleinen ajatuskuvio, että lasten nyt vaan kuuluu sairastaa kymmenen tai kaksikymmentä flunssaa vuodessa on outo. Ainakin itse olemme huomanneet, että sellaista on mahdollista välttää, ja toivommekin, että voimme tavata flunssan seuraavan kerran vasta vuoden päästä tai myöhemminkin. Ja jos jostakin syystä flunssa tai muu pöpö iskee taas aiemmin, ei flunssantorjumiskeinoistamme ole ainakaan ollut mitään haittaa, kun niitä toteuttaa sopivan rennolla asenteella, ihan niin kuin muutakin elämää. Ei siis stressiä näistäkään asioista!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen

Virtuaalinen maailma on kuohunut vanhempien somekäytöksestä aika voimaakkaastikin viime aikoina (olette varmasti huomanneet sen!). Minun mielestäni asioista keskusteleminen on vain hyvä asia! Itse suhtaudun aika neutraalisti näihin asioihin: suurin osa elektroniikasta helpottaa elämää huomattavasti ja sillä on paljon hyviä puolia ihan sen lapsiarjenkin kannalta ajateltuna. SILTI jokaikisen vanhemman (ja muidenkin lasten kanssa aikaa viettävien) tulisi miettiä omaa kännykän/tabletin/tietokoneen käyttöä lasten seurassa, ja tehdä käytökseen muutoksia, jos omatunto vähänkään kolkuttelee.

Luulen, että minäkin saatan välillä olla juuri se äiti, josta tuntemattomat voivat ajatella, että onpas siinä kasvattaja, kun on nenä ruudussa kiinni. Minä kun saatan lasten kanssa liikkuessa räplätä kännykkää, enkä sitä asiaa nyt lähde kieltämään yhtään. Usein, hyvin usein tarkoitusperäni on kuitenkin jokin ihan muu kuin "turhanpäiväinen" somettaminen! 

Käytän hyvin usein navigaattoria, kun liikun vieraassa paikassa lasten kanssa (kyllä, myös silloin, kun olemme kävellen liikkeellä). Ja kännykässähän tuo navigaattori on. 

Liikkeellä ollessamme saatan etsiä myös liikkumiseemme/päivän suunnitelmiin liittyviä tietoja, jotka ovat jostain syystä jääneet selvittämättä aiemmin.

Saatamme yhdessä googlettaa jotakin oudon näköistä sientä tai hyönteistä tai sammakkolajia, joka tulee luonnossa vastaan. Tai tsekkaamme yhdessä, miltä sää näyttää määränpäässämme.

Saatan napsaista kuvan tai pari jostakin hauskasta/kauniista tilanteesta muistoksi meille kaikille.

Hyvin usein myös vastaan puhelimeen, jos on syytä olettaa, että soittaja on esimerkiksi henkilö, jota olemme menossa tapaamaan, sillä soittajan asia saattaa vaikuttaa meidän sen hetkisiin suunnitelmiin. Vastaan myös puhelimeen, jos kuka tahansa, mutta sama henkilö soittaa muutaman kerran tiuhaan peräkkäin, sillä yleensä silloin soittajalla on jotakin tärkeää asiaa.

Muutamat läheiset saattavat lähettää pojille minun whatsupp-tilin kautta kuvia esimerkiksi pojille tärkeistä lemmikeistä. Näitä kissa- ja koirakuvia ja -videoita tietysti katsomme yhdessä hymyillen!

Ihan silloin tällöin saatan puistossa ollessamme kaivaa kännykän myös tsekatakseni päivän aikana tulleet viestit tai laittaakseni instagramiin kivan kuvan. Mutta näin tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun näen, kuulen ja tiedän, että lapsilla on jokin superhyvä leikki keskenään, eikä vaaroja ole lähettyvillä. 

Kotona ollessa voin katsoa puhelinta silloin, jos pojat leikkivät toisessa huoneessa nätisti, eikä minua tarvita heidän valvomiseensa. Silloinkaan sormi ei voi olla pyyhkimässä pölyjä näytöltä jatkuvasti, sillä kyllä lapset senkin huomaavat ja vaistoavat, vaikka kuinka ovatkin omissa oloissaan.

  

No, mitkä vinkit sitten antaisin niille, jotka haluavat vähentää somen käyttöä?

Mykistä ei-niin-tärkeät whatsupp-ryhmät. Laita kännykkä kokonaan äänettömälle tai piippaukselle aina, kun et odota mitään supertärkeää puhelua.

Jos räpläät puhelinta lasten läsnäollessa, kerro heille, mitä teet. Tämä tapa vähentää huomattavasti kiusausta alkaa selaamaan kaikkea ei-niin-välttämätöntä. Minä kerron 99 prosenttisesti ääneen aina, että "Äiti etsii nyt googlesta sen paikan osoitetta, mihin olemme menossa", tai "Äiti katsoo, moneltako se paikka aukeaakaan", "Äiti kirjoittaa isille nyt viestiä, jotta isi osaa tuoda kaupasta niitä meidän toivomiamme ruokia" tai "Äiti sopii nyt kaverin kanssa treffejä, jotta tekin pääsette leikkimään kavereidenne kanssa iltapäivällä".  Tämän tavan ansiosta lapset eivät hae niin kovasti huomiota puhelimen käytön aikana, kun he tietävät, mitä vanhempi puhelimella tekee ja että sen räplääminen loppuu tietyn ajan sisällä. (Tämä tietenkin toimii hyvin vain vanhempien lasten kanssa, jotka ymmärtävät puhetta.)

Jätä puhelin joskus kotiin. Jos oletat, että et tarvitse puhelinta pikkureissun aikana, jätä puhelin rohkeasti kotiin.

Kun tapaatte kavereiden kanssa, näytä mallia, äläkä vilkuile kännykkää jatkuvasti, saati ota sitä kokoaikaiseksi seuralaiseksi käteesi oikeassa seurassa ollessasi.

Vaikka puhelimesi ei ole äänettömällä, sinun ei ole pakko vastata puheluihin tai viesteihin (ellet ole luvannut jollekulle sinä päivänä olevasi tavoitettavissa koko ajan). Usein, kun me olemme vaikka lukemassa satua tai leikkimässä, pojat kertovat kuulevansa, että puhelimeni soi tai viestin piippaavan. Lasten mielestä mikään ei ole siinä hetkessä ihanampaa kuin se, että otan heidän lähemmäksi itseäni ja kuiskaan "Kenelläkään ei ole mitään sen tärkeämpää asiaa nyt, kuin tämä meidän hetkemme tässä. Äidin ei tarvitse vastata puhelimeen nyt."

Näillä vinkeillä ainakin minun someomatuntoni pysyy suht puhtaana. Haluan kasvatuksellani välittää pojilleni kokemuksen, että elektroniikka/netti/virtuaalisuus/some on hyvä renki, mutta todella huono isäntä. Lasteni tulevaisuus tulee olemaan kovin paljon tuolla toisessa todellisuudessa, mutta en  tahdo, että he kokisivat, että se toinen todellisuus olisi paremmuudessa ikinä verrattavissa tähän oikeaan todellisuuteen.

Myös minä olen siis saanut silmänpyörittelyjä, kun olen kännykkää katsellut poikien läsnäollessa, mutta sitäkin enemmän olen saanut kommentteja ventovierailta, kuten: "Kuinka kauniisti kohteletkaan lapsiasi ja kuinka hyvin asiat selität heille", tai "Onpa kiva huomata, että olemassa on vielä vanhempia, jotka keskittyvät täysillä lapsiinsa ja välittävät muustakin kuin somesta". Asioilla on siis tässäkin asiassa kaksi puolta: eri tilanteissa minunkin käytös nähdään tosi huonona tai tosi hyvänä.

Minä olen halunnut selittää jo varhaisessa vaiheessa esikoiselleni, miksi äiti ottaa välillä ruuistaan kuvia (äiti jakaa näitä kuvia netissä, jotta muut ihmiset voisivat saada inspiraatiota niistä), miksi äiti kirjoittaa meidän arjesta blogiinsa eli julkiseen päiväkirjaansa (äiti haluaa, että maailman muut lapset eivät joutuisi kärsimään niistä vaivoista niin paljon, kuin te kärsitte) ja miksi ylipäätään äiti haluaa olla mukana kaikissa "someissa" ja muissa (koska äiti tykkää lukea juttuja, jotka häntä kiinnostavat ja että äiti voi pitää yllä sen kautta sellaisiakin ystävyyssuhteita, joita kasvotusten harvemmin voidaan pitää yllä). Ja niin edelleen. Olen myös kertonut, että netistä voi saada paljon iloa, mutta esimerkiksi netistä kauniin auringonlaskun katsominen ei tuota ollenkaan samaa iloa kuin livenä sen katsominen - mennään siis katsomaan sitä yhdessä!

Pyrin siis hoitamaan suurimman osan kännykkä/tietokoneasioista muulloin kuin poikien kanssa ollessa. Myönnän, että hyvin usein yksin ollessa, esimerkiksi pidemmissä odottamistilanteissa selaan kännykkää (olen kärsimätön odottaja, ja tätä minun pitäisi petrata!), vaikka voisin myös "olla hetkessä" juuri siinä tilanteessa, missä sitten olenkaan. Myös iltaisin lasten nukahdettua tulee tehtyä viestittelyä, sähköpostia ja blogijuttuja, ja vaikka se ei ole pois lasten kanssa olosta, niin onhan se tietysti pois parisuhdeajalta, jos se toinen on siinä kotona eikä omissa menoissaan (mutta toisaalta, meillä ei katsota telkkaria, joten aikaa jää kyllä kotitöihin yhdessäoloonkin ilman ruutuja).

On tietenkin hetkiä, jolloin joku sähköposti vain on kerta kaikkiaan kirjoitettava heti tai pankkiasia maksettava ja istuuduttava koneen ääreen lasten kanssa ollessa. Mutta minun mielestäni on hyvä, jos nämä olisivat tosissaan niitä poikkeushetkiä. Näin lapsetkin oppivat, että kännykkä, pädi ja läppäri ovat etupäässä keinoja hoitaa asioita, eivät itse todellisuus.

Meidän perheen univinkit

Koska blogini nimi on edelleen "Hei meillä valvotaan", koen tehtäväkseni välillä kirjoitella myös unijuttuja :-) Vaikka voisin nyt kirjoitella enemmänkin siitä, miten meillä edelleen valvotaan välillä öisin, en kirjoittele, sillä valvominen on normaalia tasoa. On pissatuksia, kauhukohtauksia, janoja, hiipimisiä perhepetiin, heräämisiä kylkiluiden väliin iskeytyviin potkuihin tai varpaiden makuun suussa, on allergista johtuvaa valvottavaa kutinaa, on mahakipuja ja muitakin vaivoja, jotka valvottavat meidän perhettä. Mutta ei meillä enää itketä tuntikaupalla suoraa tuskahuutoa, ei onneksi! Siksi kirjoitankin nyt sitä, mitkä asiat meidän perhe on kokenut tärkeiksi vaikuttajiksi hyvään uneen. Vinkit ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Suurinpiirtein samassa järjestyksessä toistuvat iltarutiinit. Pesut, pissat, juomiset, iltavitamiinit/lääkkeet, iltasadut.

Halit, pusut ja läheisyys. Jokainen perheenjäsen saa haleja, pusuja ja läheisyyttä ennen nukkumaanmenoa. Kaikki niitä tarvitsevat, ja Minimullistajan vieressä olemme edelleen siihen asti, kunnes hän nukahtaa. Pojat nukkuvat edelleen samassa huoneessa, jolloin he saavat turvaa toisistaan myös öisin. Vaikka muutimme isompaan taloon, ja poikienkin oli mahdollista saada omat nukkumishuoneet, eivät he niitä halunneetkaan. Ja vaikka Mininullistaja täyttääkin kolme vuotta, emme koe ongelmaksi hänen vieressään loikoilemista nukuttamistilanteessa. Usein mieheni tulee kotiin töistä juuri ennen sänkyyn menoa, jolloin isin läheisyys on erityisen tärkeä juttu Minimullistajalle. Pikkusankari toivoo usein jalkahierontaa ennen nukahtamista. Se silmin nähden rentouttaa häntä (ja kenties auttaa kasvukipuihin?).

Netti pois päältä. Laitamme netin joka ilta pois päältä yön ajaksi (eli virta pois nettilaitteesta ja kännykkä lentokonetilaan), koska elektromagneettinen säteily voi mm. haitata melatoniinin tuotantoa ja sekoittaa sirkadiaanista rytmiä. Se voi aiheuttaa lukuisia terveydelle haitallisia asioita, kuten allergioiden pahenemista, sydämen tykytyksiä, väsymystä herätessä, lihaskipua ja -heikkoutta sekä yleisesti immuniteetin heikentymistä. Pyrimme myös sijoittamaan sängyn sellaiselle paikalle makuuhuoneessa, että seinän toisella puolella ei olisi sähkökeskusta tai muita mahdollisesti säteileviä laitteita. Emme pidä metallisia valaisimia yöpöydillä tai lähellä vuodetta. Emmekä pidä kännykän laturia tai muita piuhoja seinässä kiinni makuuhuoneessa, varsinkaan jos piuhan toinen pää ei ole kiinni itse laitteessa.

Hiilaripitoinen ateria ennen nukkumaan menoa. Varsinkin minä olen huomannut, että tuorepuuro tai muu vastaava on kiva iltapalalla. Iltaramasemisen houkutteluun auttavat myös kamomillatee tai reishitee. Kannattaa suosia helposti sulavaa iltapalaa, ettei ruoansulatuskanavan tarvitse työskennellä yöllä tolkuttomasti, kun sen pitäisi levätä.

Murheiden ja kiitollisuuksien jakaminen toisen kanssa. Minulla ainakin henkilökohtaisesti jää ajatukset surraamaan päähän tosi kovaa vauhtia, jos en saa purkaa niitä mieheni kanssa. Kerromme toisillemme päivän murheet, ja sen jälkeen pyrimme nimeämään molemmat ainakin kolme kiitollisuutta päivästämme. Tätä tapaa olemme noudattaneet jo monta monta vuotta. Tavasta on tullut tärkeä, ja viimeistään tässä vaiheessa päivää saamme tietää toistemme tärkeitä juttuja päivän ajalta, jos tätä ennen emme ole saaneet mahdollisuutta jutella rauhassa. 

Viileä makuuhuone. Makuuhuone kannattaa olla viileä, mielellään alle 20 astetta. Tutkimusten mukaan viileä ilma makuuhuoneessa parantaa unenlaatua. Kehon lämpötila laskee yöllä, mutta jos makuuhuone on liian kuuma (tai vaihtoehtoisesti jäätävän kylmä), voi se aiheuttaa levottumuutta ja heräilyä yöllä.

Pimeä makuuhuone. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista unenlaadun varmistamisessa on makuuhuoneen täydellinen pimeys. Jo pienikin valo (esim. vilkkuva palovaroitin) voi häiritä melatoniinin ja serotoniinin tuotantoa. Meillä on pimennysverhot käytössä, mutta silmälapuillakin pääsee jo alkuun (ne kulkevat matkoilla hyvin mukana!). Lisäksi pyrimme käyttämään iltaisin mahdollisimman vähän ruutuja (tv, puhelin, tabletti, läppäri ym.), koska niiden valo on sinistä, joka on valoista kaikista eniten unentuloa ja -laatua häiritsevää. Jos (ja kun) kuitenkin käytämme ruutuja, himmennämme näytön kirkkauden minimiin ja käytämme värifiltteriä, joka muuttaa näytön värin punaisemmaksi. On myös olemassa oransseja silmälaseja, jotka blokkaavat sinistä valoa.

Magnesium. Jokaisen aikuisen (ja miksi ei myös lapsen/nuoren) kannattaa nappasta illalla magnesiumia suuhunsa, sillä magnesiumilla on kehoa rentouttava vaikutus. Lisäksi se on yksi tärkeimmistä ravintolisistä, koska harva (jos kukaan) saa sitä riittävästi pelkästä ravinnosta. Magnesiumin puute voi olla yksi taustatekijä unettomuudelle. (Kaliumin puute puolestaan voi heikentään unenlaatua ja d-vitamiinin puute taas voi aiheuttaa väsymystä päivisin.) Magnesiumia on monia eri laatuja. Me suosimme sitraattia ja glysinaattia. Kolmas hyvä vaihtoehto on magnesium treonaatti.

Oikeanlaiset patjat ja tyynyt. Ihan oikeasti yksi tärkeimmistä asioista, joita ihmiset eivät yleisesti ottaen tajua hyvän unen tavoittelussa on se, että heillä olisi juuri heille sopivat patjat ja tyynyt. Jokainen meistä on yksilö, omine vartalonmuotoineen ja myös nukkumistottumuksineen. Monesti pariskunnan osapuolet voivat olla vartalonmuodoiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin kaukana toisistaan, mutta he nukkuvat silti samanlaisilla patjoilla ja tyynyillä. Jos pariskunnan toisen osapuolen kanssa ei käytä samankokoisia vaatteita ja aja autoa samoilla penkin säädöillä, on hyvin todennäköistä, että tarvitsee rakenteeltaan erilaiset patjat ja tyynyt. Ja lisäksi: kumman tehtävä on joustaa: patjan vai nukkujan? Kannattaa varmistua ainakin, että tyyny on korkeussäädettävä ja pestävä. Patjan tulisi mahdollistaa ergonominen nukkuma-asento ilman, että vartalon lihasten tarvitsee tehdä kompensoivaa työtä. Jos aamulla herää lihakset jumissa, voi vika olla edellä mainitussa. Vuoteen puhtaana pitäminen on myös tärkeää! Se tarkoittaa sitä, että tyyny pestään ainakin kerran kolmessa kuukaudessa, petauspatjan päällinen pari kertaa vuodessa, peitto 2-3 kertaa vuodessa ja makuuhuoneen lattia sekä sänky imuroidaan säännöllisesti.

Vinkkejä tuoreille vanhemmille

Jos nyt, viiden ja puolen vuoden lastenhoitokokemuksella antaisin neuvoja itselleni, tuoreelle äidille, joka raahaa hymyssä suin, mutta silmät väsymyksestä kiinni painuen vauvaansa synnäriltä kotiinsa, niin mitä ne olisivat?

Kodin ei tarvitse olla puolen millin tarkkuudella siivottu. Pikkusankarin vauvavuotena minä, minä todellakin asettelin jokaikisen tavaran paikoilleen niin, että pyörin sen ympärillä minuutin varmistaen, että paikka on varmasti oikea. Ja minä, minä todellakin pesin pyykkiä silloinkin, kun aivoni eivät osanneet edes erottaa, mikä siivouskaapin töniköistä on pesuaine. Ei olisi tarvinnut. Ei todellakaan. Minä uuvutin itseni.

Lapsen ei tarvise nukkua rattaissa, jos hän ei nuku siellä. Simple as that. Minä itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa, itkin, kävelin, nostin vauvaa. Monta tuntia putkeen, aurinkolasit silmilläni. Olisin vain voinut hyväksyä sen, että vauva ei nuku rattaissa. Helpommalla pääsen, kun pidän vauvaa rintarepussa ja sylissä kaikki uniajat.

Vauvan ei tarvitse syödä sitä yhtä ainoaa oikeaa sosetta, jos se ei maistu. Vaikka neuvolasta ohjeistettaisiin aloitussose, sen ei todellakaan tarvitse olla se. Minä syötin pojalleni väkisin perunaa, koska se oli se aloitussose terkkarimme mukaan. Poika huusi kauhusta, kun työnsin lusikkaa hänen suuhunsa, ja myöhemmin paljastui, että peruna oli yksi pahimmista allergioiden ja refluksin aiheuttajista hänellä.

Jos sinusta tuntuu, että jokin on vialla, niin suurella todennäköisyydellä jokin on vialla. Siitä huolimatta, että lähipiiristä sanottaisiin mitä vain. Äidinvaisto ei ole koskaan minulla pettänyt. Sitä vaan pitää uskaltaa kuunnella.

Vauva ei itke muuten vain. Tämä on minun mielipiteeni. Vauva itkee nälkää, janoa, läheisyyden kaipuuta, hermostusta, kipua, kylmää, kuumaa, turhautuneisuutta... Mutta koskaan vauva ei itke turhaan. Minun mielestäni itku on aina kutsu auttamaan. Silloin vauva tarvitsee vanhempaa. Tavalla tai toisella.

Älä syö mitä vain vauvavuotena. Minulta ei siis heru suostumusta einespitsa-sprite-munkki-ruokavalioon. Vaikka kuinka olisi väsynyt. Sillä, mitä syö, on niin suuri vaikutus jaksamiseen, että järkevä ruokailu on yksi niistä harvoista asioista, joista kannattaa yrittää kaikkensa pitää kiinni myös vauvavuotena. Eikä se järkevä ruokailu tarkoita kahden kuukauden reseptinmietintää ja maailman terveellisimmän vihanneksen kaivuumatkaa Tiibetin maaperän alle. (Ja tässä puhutaan nyt sekä niistä, jotka eivät joudu olemaan imetysdieetillä että niistä, jotka joutuvat.)

Syö vitamiineja. Ruuan lisäksi purkista. Oikeasti, varsinkin jos imetät, tarvitset vähintäänkin monivitamiinia ja d-vitamiinia. Oikeasti.

Kokeile elämää ilman kofeiinia. Tiedän, nyt monet naurahtavat ja pyörittelevät päätään ja vannovat, että eivät ikinäkoskaan pärjäisi vauvavuotta ilman kahvipannujen tyhjentämistä kymmentä kertaa päivässä. Minä koen, että olen saanut jaksamisestani tasaisemman ilman kofeiinia. (Juttujani kofeiinittomuudesta on muun muassa täällä ja täällä.)

Aamu voi alkaa myös ilman kofeiinitankkausta.

Älä panikoidu, vaikka oma lapsi ei olekaan samassa ryömimis- ja jokelteluaikataulussa hiekkalaatikkojengin muiden pilttien kanssa. Normaali oppimisskaala on oikeasti tosi, tosi iso. 

Oikeat ystävät jäävät viereesi. He eivät jätä. He haluavat auttaa.

Katso puolisoasi armollisesti. Ehkä hän yrittää ihan kaikkensa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään.