Pyörtyminen, 10 sekunnin hengityskatkos ja ambulanssimiehet.
Hengenahdistuksia.
Nukkumaanmenoaika ennen puoli ysin uutisia.
Nukkumaanmenoaika ennen puoli ysin uutisia.
Näkyvä raskausröllykkä viikolla 6.
Naapuriautoilijan sekä kahvihetkeään viettävän kollegan ilostuttaminen oksennuksellani.
Ihmisten pelottelu kalpeudellani.
”Äiti, huono olo?” kysymysten kuuleminen päivittäin Pikkusankarin suusta.
”Äiti, huono olo?” kysymysten kuuleminen päivittäin Pikkusankarin suusta.
Työpaikalle RAAHAUTUMINEN.
Närästyslääkekilpavarustelu Pikkusankarin kanssa.
Mieheni sympatiapahaolo.
Äitini ”Oletko hengissä?”-puhelut.
Minkä tahansa arkisen puuhan tekemisen yrittämisen keskellä mieheni hienovaraiset ehdotukset: ”Kannattaisiko sinun kuitenkin levätä…?”
Itsensäkiduttaminen entiseen elämääni kuuluvaa treenimusaa kuunnellen ja katoavia lihaksia itkien.
Huono oma tunto espanjalaisten kirsikkatomaattien älyttömästä hamstrauksesta.
Hullujahan me ollaan, mutta myös onnellisia.
Onneksi olkoon!! :) onko koska laskettu aika? jaksamisia paljon raskauteen! minkäs ikäinen pikkusankari nyt on? mietin vaan, että missä vaiheessa voisi itsekin ajatella ajatusta toisesta, vai voiko edes. :P
VastaaPoistaLA on kesällä, ihan samoihin aikoihin, kun Pikkusankari täyttää kolme. Mulla oli tosi vaikea eka raskaus ja järkyn kivulias synnytys. Sitten vielä tämä refluksielämä tähän päälle, niin saatiin pariksi vuodeksi haudata unelma siitä, että hetiheti kun vaan meille suodaan, niin kaksi tai kolme lasta peräkkäin... Eli parisen vuotta siinä meni, että sai koottua tunteensa ja ajatuksensa siihen kasaan, että ajatteli EHKÄ JOTENKIN selviävänsä uudesta raskaudesta, synnytyksestä ja refluksilapsesta. Mutta silti pelottaa. Ihan hirmuisesti.
PoistaTuhannet onnittelut! Kyllä se hulluus kannattaa, itse ainakin luotan siihen :)
VastaaPoistaMeillä kesti sellaiset kaksi vuotta, että esikoisen jälkeen pystyttiin edes ajattelemaan lisää lapsia. Sitten jouduinkin itse yllättäen isoon leikkaukseen, mikä lykkäsi ajatusta puolisen vuotta. Sen jälkeen kärsittiin raskauksien suhteen hyvinhyvinhyvin epäonnista aikaa. Nyt vihdoin viikolla 25 uskallan hengittää. Pakko luottaa siihen, että tämä hulluus kannattaa, on se niin kiven alla ollut...ensin se haluaminen ja sen jälkeen toiveen toteutuminen. Vielä on vaikeuksia edessä...olen ollut jo kaksi kuukautta sairaslomalla supistusten vuoksi ja keskosta meillä odotetaankin mun tiettyjen ominaisuuksien vuoksi. Esikoinen syntyi 34 viikolla ja toivoisin niin kovin, että nyt päästäisiin viikolle 36...se varmasti lyhentäisiä sairaalassaoloaikaa ja muutenkin vauvan vointia ja toki se vaikuttaa myös noihin vauvan suolistoasioihin. Helppoa raskauksissa on ollut se, etten ole juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista, muuten kyllä väittäisin, että se höpötys raskausajan ihanuudesta on silkkaa liritystä :D Tulipa taas avauduttua...mutta kun se on täällä niin helppoa <3
Parempivointista ja onnellista odotusta <3
Kiitos <3 Jep, toivotaan että tämä hulluus johtaa lopulta vain hyvään :-)
PoistaMeillä meni samat kaksi vuotta Pikkusankarin jälkeen kaikkeen henkiseen valmistautumiseen uuden koitoksen suhteen...
Teillä on kyllä ollut suhteettoman raskasta raskauksien kanssa, voi kurjuus ja itku :'( Voi kunpa tuon nykyisen raskauden kanssa kaikki loppu menisi oikein hyvin!! <3
Mulla on vasta "riskiviikot" takana, mutta tietenkin kaikkia ajatuksia raskauden kulusta on paljon mielessä... Tämä alku on vaan ollut niin intensiivinen kokemus taas, että ei ole jäänyt kellään epäselväksi, että taas täällä ollaan raskaana :D Toivon todella, että tämä kaameusolo helpottuisi pitkälti ennen vauvan syntymää... Ja joo, yhdyn sanoihisi: ei ole raskaus hehkumista eikä yhtä ihanuutta!!
Kiva, että avauduit <3 Ja tulethan kertomaan kuulumisia taas, tulethan?
Olette mielessäni <3
Paljon paljon onnea <3 Toivottavasti raskausaika ei olisi nyt niin paha, menis pian pois nuo huonot olot ja saisit "levättyä" :) Ihan varmaan pelottaa, mutta peukut pystyssä siitä, että vauva ei saisi tuota raivostuttavaa tautia"
VastaaPoistaKiitos ihana <3
PoistaIhanaa! Toivottavasti raskaus on helpompi kuin eka. Ja tsemppiä myös Pikkusankarin kanssa. Mielenkiinnolla seuraan sun blogias edelleen. :)
VastaaPoistaKiitos <3 On kiva, että kivikkoisen tien varrella tukijoita on täällä blogimaailmassakin :) Minäkin käyn aina kurkkimassa sinun aatteitasi blogissasi :)
PoistaOi, ihana uutinen. Paljon paljon onnea ja parempaa vointia matkaan.
VastaaPoistaKiitos Maija.
PoistaOoih, ihanaa, onnittelut!
VastaaPoistaHyvää vointia raskauteen ja koko perheen eloon!
-Linda
Kiitos! Parempi olo on joo tilauksessa loppuraskauteen.
PoistaVoi mikä ihana uutinen!! NYT mä vasta ymmärrän, mikä oli tuo päivityksesi flunssa vielä lisäksi ;) Ja tarkennukseksi vielä, mun tän hetken sairauskolmikossani se oksentelu ei suinkaan liity ns. siunattuun tilaan. Suuren suuret onnittelut koko perheelle - kyllä teillä on ollutkin monenlaista viime aikoina!! Anteeksi kun en ole kirjoittanut, yritän ryhdistäytyä pian... ONNEA ja paljon parempia vointeja jatkossa, kaikille teille!!! <3 EO
VastaaPoistaJoo, ajattelin pitää uutisen vielä täällä vain niille, jotka muutenkin ovat kiinnostuineita meidän kuulumisia kurkkimaan :-)
PoistaHyvä selvennys tuo sun oksentelu :D Muuten olisikin voinut kysäistä, että saanko raskauspahoinvointisympatiakaverin susta ;-) Se ois kyllä ollut toisalta ihan kiva juttu <3
On ollut joo isoja muutoksia viime aikoina meillä... Kirjoittele teidänkin kuulumisia sitten paremmilla voinneilla, no panic, odottelen rauhassa :-)
Vauu, ihanaa onnea paljon - vauvoja :`)
VastaaPoistaToivotaan, ettei toisen vauvan tarvisi kärsiä tästä todella ikävästä refluksivaivasta. Meilläkin on vain tällä kolmannella vauvalla silent refluksi ja mahdollisia allergioita enemmän. Itsellä olikin jo raskauaikana tunne, että jotain on nyt eritavalla. Olin alkuraskaudessa niin pahoinvoiva, ettei mikään pysynyt sisällä 5vkoon. Olin pariin otteeseen tiputuksessa sairaalassa, yhteensä viikon, laihduin, makasin vaan sohvalla ja kävin oksentamassa 20 krt päivässä sekä joka kerta matkalla päässä pimeni. Ainoastaan mandariineja pystyin syömään, koska vesikin tuli ylös. Se oli kamalaa, mutta sitten onneksi loppui. Loppuraskautta sitten varjosti lievä välilevyn pullistuma, joka oli tullut tosta makaamisesta sekä tietenkin supistuksset. Huh huh, onneksi se oli viimeinen raskauteni ;)
No on sullakin ollut hurja raskaus!! Huh!!
PoistaMä viimeksi jo vannoin, että en halua olla enää ikinä raskaana enkä synnyttää, mutta parin vuoden tauon jälkeen pakotin itseni miettimään, että mun vaan ON PAKKO olla raskaana ja synnyttää, jos toinen lapsi halutaan joskus. Sitten päädyin siihen, että mitä nopeampaa olen raskaana, sitä nopeampaa kaikki tää kaameus on ohi, kun toinen kuitenkin halutaan.
Nyt sitten käsken miestäni vannomaan, että kieltää jatkossa KAIKKI mahdolliset pienet ehdotuksetkin kolmannesta, on vaan tää raskaus jo niin kamalaa. Saati sitten se, jos tulee toinen yhtä vaikea allergikko-refluksikko.
Mutta--- Pelätään pahinta, toivotaan parasta. Ei tässä muutakaan voida.
Onnea onnea onnea <3 Ihana juttu! Tosin ymmärrän hyvin että pelottaa toistuuko samat ongelmat toisen kohdalla kun teillä vielä niin hurjan paha toi refluksi..Meillä tullee lapsille vähemmän ikäeroa joten pelottaa kanssa helvetisti kun muistelee niitä pahimpia aikoja :(
VastaaPoistaOletko varmuuden vuoksi mitään "allergioiden ehkäisy"-juttuja ottanut, esim. niitä mustaherukansiemenöljy-kapseleita??
Kiitos <3
PoistaVoinko siis sinuakin onnitella...? :-)
Multa on tainnut mennä ohi ihan kokonaan mustaherukansiemenöljyt??
Kysyin Pikkusankarin allergologilta vinkkejä raskausaikaan, ja hän kertoi perusjutut (joita olisin muutenkin todennäköisesti noudattanut) eli minulle kalaöljyä, d-vitamiinia ja maitohappobakteereja riittävästi. Sekä monipuolinen ruokavalio, of course.
Otan kyllä vastaan vinkkejä myös luontaistuotteiden ja muiden juttujen osalta!