Valvomispeli

Oletkin jo varmaan tutustunut tähän peliin? Ehkä voit vinkata tästä jollekulle lapsista haaveilevalle tai raskaana olevalle? Tosin, aina peliin valmistautuminen ei auta, vaan todellinen peli on se, mikä parhaiten opettaa. Tämä peli, jos mikä imaisee otteeseensa oikein vahvasti!

10 pistettä saat, jos et ole yksinhuoltaja.

10 pistettä saat, jos kumppanisi osallistuu yöllisiin syöttöihin/heijaamisiin/lasten tarpeisiin vastaamisiin.

10 pistettä saat, jos valitset kumppaniksesi sellaisen, jonka suvussa ei ole refluksia eikä allergioita (eikä muitakaan valvottavia pitkäaikaissairauksia).

10 pistettä saat, jos sinulla itsellä tai sinun suvussasi ei ole refluksia eikä allergioita (eikä muitakaan valvottavia pitkäaikaissairauksia).

10 pistettä saat, jos lapsillasi on isovanhempia tai kummeja, jotka ottavat mielellään lapsiasi yökylään.

10 pistettä saat, jos sinulla on  jokin vertaistukikanava (ystäviä, nettipalsta, viranomaistaho), jolle ulvoa väsymystäsi.

10 pistettä saat, jos sinulla on todella nopeat refleksit, jolloin kerkiät yöllisten oksennustautien aikaan paikalle heti kuullessasi ensimmäisen melkein ulos tulleen oksun, ja kaappaat sen oikeasti ulos tulevan oksun sankoon ja säästät nukkumisaikaa siivoukselta.

10 pistettä saat, jos olet luonteeltasi ennakoiva ja järjestelmällinen; jaksat laittaa illalla valmiiksi nenäsuolatipat, nenäimurin, nenäliinat ja muut tarvittavat aputavarat, jolloin yöllinen itkuseremonia nopeutuu.

10 pistettä saat, jos osaat nukahtaa heti heräämisen jälkeen uudestaan.

10 pistettä saat, jos olet pitkäpinnainen, etkä hermostu lasten yöllisiin kymmeniin janoihin/pissoihin ja "janoihin/pissoihin", jolloin olet pitkien hermojesi kera rentoutuneempi nukahtamaan heti lasten tarpeisiin vastaamisten jälkeen. 

10 pistettä saat, jos pärjäät noin kuuden tunnin yöunilla.

10 pistettä saat, jos sinulla on vain yksi lapsi.

10 pistettä saat, jos et ole raskaana.

10 pistettä saat, jos asut omakotitalossa.

Onnea peliin!

Blogin nimi ei valehtele

Valitettavasti viimeisen viikon aikana blogin nimi on ollut hyvin ajankohtainen meidän kattomme alla. Öisin pinnasängystä raikuu itku vartin viiva tunnin välein. Tähän asti herätyksiä on ollut noin puolentoista viiva kolmen tunnin välein, joten jossakin tämä muutos tuntuu. Kysymysmerkit leijalevat yön huutotuntien yllä:

teoria 1: Motorinen kehitys on harpannut huikean askeleen viimeisten kahden viikon aikana ja kehityspsykologisen tiedon mukaan nämä tällaiset vaiheet saattavat lisätä yölevottomuutta. Mutta että ihan näin paljon? Hmmmm.

teoria 2: Hampaat, hampaat, hampaat. Mutta kun päivisin ei näy ollenkaan hammaskäyttäytymistä. Minimullistajan ensimmäisen kolmen hampaan tekovaiheessa hänen hammaskäyttäytymisensä on ollut hyvinkin selkeää: leluilla ja peukulla porataan hampaantulokohtaan KOKO ajan ja suppo helpottaa oireita. Nyt semmoista käyttäytymistä ei ole, eikä suppo juurikaan auta.

teoria 3: Pieni tutkimusmatkailijamme siivoaa suuhunsa kaaaaikki mahdolliset murut, joita kukaan muu ei ole kerinnyt pois siivoamaan. Tästähän sitä sitten tulee altistusta yhdelle sun toiselle ruoka-aineelle.

Mun pihtiote on erinomainen!

teoria 4: On tapahtunut se valitettava, tietääkseni refluksi-allergikoille suhteellisen yleinenkin juttu, että yksinkertaisesti kiinteiden aloittaminen on sekoittanut koko paketin.

teoria 5: Minimullistajan jokapäiväisessä ruokavaliossa on (ollutkin aina) jotakin oireita aiheuttavaa, ja nyt vaan ruokamäärien kasvettua oireet pukkasivat päälle pahoina.

teoria 6: Minun ruokavaliossani on edelleen jotakin oireita aiheuttavaa, joka nyt Minimullistajan omien ruokien kanssa yhteistyössä on paisuttanut tilanteen huonoksi.

Nokkosen ja porkkanan olen jo haikeudella hyvästellyt. Onko dieetissäni vielä jotakin, mikä siellä kaihertaa?

Allergiaoireiden puolesta puhuu viikon aikana normaalia enemmän punoittava iho. Refluksioireiden puolesta puhuvat pidemmät nukuttamiset - nyt ei olla ihan sillä keskimääräisellä vartilla selvitty, vaan hytkyttämistä on saanut jatkaa puolen tunnin viiva kolmen tunnin ajan. Myös nieleskelyt ja kaarelle vetämiset ovat lisääntyneet.

Yleisesti ottaen päivisin Minimullistaja on kuitenkin ollut iloinen, nauravainen ja touhukas. Mutta selkeästikään hänellä ei ole öisin hyvä olla. Ja olisihan se ihan kiva, että miehen vapaapäivinä voitaisiin tehdä muutakin kuin nukkua vuorotellen päällevyöryvää väsymystä pois. Nyt hitaasti raksuttavat aivomme yrittävät surrata teorioiden parissa paremman arjen ja olon toivossa.

Blogissa hiljaista, meillä ei

Kun päivisin näyttää jatkuvasti tältä...

...ja kuulostaa tältä...

(Uloshan sitä on lähdettävä, oli itkua tai ei. Pikkusankari ei anna armoa. Mukavaa yhdessä touhuamista kerrassaan!)

...on kai jotain tehtävä.

Meininki ei todellakaan ole nyt samaa luokkaa kuin elämämme Pikkusankarin ollessa saman ikäinen. Tasan kolme vuotta sitten, juurikin kolmikuisena, meillä todella valvottiin. Meillä herättiin 20-40 kertaa yössä, siivottiin yli 50 oksennusta päivässä ja hinattiin tuskaisia vaunulenkkejä päivisin tuntikaupalla aurinkolasit silmillä. Loppuaika meni kantaen kirkuvaa vauvaa sylissä hyssyttäen tai outoina, hieman itkuttomimpina päivinä vain pitäen yllä ympärivuorokautista sirkusta kiinnittämällä vauvan huomiota pois vaivoistaan. Siis normaalia vauva-arkea elellen, kuten tuolloin luulimme ja meille kerrottiin.

Minimullistajan kanssa on hieman erilaista. Tällä hetkellä Minimullistaja nukkuu öisin! Siis hän herää vain syömään, puolentoista viiva neljän tunnin välein. Yhtenä yönä hän veteli kuuden tunnin pätkän! (Me vanhemmat emme tietenkään, kun pitihän sitä tarkistaa tuon aikana pari kertaa kehtotyypin rintakehän nousu ja hengityksen lämpö.) Mutta Minimullistajan päivät - ne eroavat toisistaan todella paljon. On hyviä päiviä, tämmöisiä:

Ja sitten on niitä, jolloin tuommoisesta ei voisi haaveillakaan. Silloin itketään paljon. Silloin oksennuksia saattaa tulla triplamäärä hyviin päiviin verrattuna. Mutta hyvinäkään päivinä Minimullistaja ei nuku päiväuniaan vaakatasossa. Vain kantorepussa. (Äidin hartiat kiittävät tästä treenistä! Ja isän kädet kiittävät joka ilta hierontaa kerjäävästä vaimosta...). Huonoina päivinä päiväunet ovat lyhyempiä pyrähdyksiä, kun höyhensaaria pommitetaan jatkuvasti nieleskelyillä, röyhtäisyillä ja tuskaisilla itkuilla. Mutta hyvinä päivinä kantoreppu tarjoaa parhaimmillaan yli tunninkin unia.

Postauksen alku varmasti kertoikin, että imetysdieettiä on kiristetty taas hieman. On ollut pakko, vaikka haikein mielin luovunkin lempparivihanneksistani, -mausteistani ja hiilihapollisista juomista... Myös maitotuotteiden rajoittaminen tekee pahaa, vaikka Pikkusankarikin sen tietää: "Äiti, varo, ettei tuosta tule oireita pikkuveljelle!", hän sanoo, kun minä kaivan jääkaapista jukurttipurkin. Pikkueksperttini selittää usein myös vieraille heti ensimmäisenä ilmoitettavana asiana tervehdyksen jälkeen: "Pikkuveli itkee, koska hänellä on mahanväänteitä."
Fiksu lapsi. Hän tietää, etteivät vauvat muuten vain tai ilkeyttään ja tuhmuuttaan itke. Voi kumpa kaikki aikuisetkin olisivat yhtä viisaita.

Hei vastaantulija

Hei vastaantulija, luulet varmaan, että olen hyvin sotkuinen syömäri ja pudotellut lusikallisia kasvissosekeittoa ympäri vaatteitani huomaamattani. Ei, osaan kyllä syödä siivosti, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka saa oksennukset päällensä parikin kertaa tunnissa, ja täten ei kerkiä vaihtaa vaatteitaan ihan joka välissä.

Hei leikkipuiston kaveriäiti, luulet varmaan, että en välitä, millaisissa vaatteissa lapseni liikkuu, kun ala- ja yläosat ovat täysin toisiinsa sopimattomat. Ei, ymmärrän kyllä värianalyysin kevään ja kesän erot sekä äitien sanattoman lastenvaate-etiketin, mutta olen vain refluksilapsen äiti, jonka pyykkikorissa lojuu ne kaikki muut vaatteet, jotka eivät ole lapsen päällä.

Hei tarjoilija, luulet varmaan, että olemme laihduttavia nirppanokkaisia luomuekolakto-ovovegetaristeja, kun sapuskanne eivät kelpaa meille, ja litkimme ystäväperheen kanssa istuessamme vain teetä ravintolassanne. Ei, söisimme mielellämme kivoja ruokianne, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka ei pysty syömään kuin niitä samaa kahdeksaa ruoka-ainetta kuin moniallerginen lapsensakin.

Hei neuvolantäti, luulet varmaan, että otin hoitokassin sijaan mukaani vahingossa lakanapyykkikassin. Ei, kyllä oikea kassi on mukana, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka käyttää keskimäärin 10 pukluliinaa päivässä pahanhajuisten limaisten oksennusten siivoamiseen.

Hei julkisen puolen lastenlääkäri, luulet varmaan, että olen ylimielinen turhanvalittelijaäiti, kun päädyin olemaan kanssasi eri mieltä hoitokäytännöistäsi ja mielipiteistäsi Ei, olen vain refluksilapsen äiti, joka koki todellista henkistä nöyryytystä vastaanotollasi, ja jonka valvomissaldo nousi 50 prosentilla hoitosuositustesi toteuttamiseen ottamisen jälkeen.

Hei sivistynyt kanssakeskustelija, luulet varmaan, että en ole kiinnostunut maailman kriiseistä ja päivänpolttavista politiikkakeskusteluista enkä välitä herkullisista eri tieteenalojen sisäisistä ja välisistä debateista. Ei, olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja voittanut koulujen väittelykilpailuja, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka tällä hetkellä ei vaan yksinkertaisesti jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin lapsen oireettomammaksi saamiseen. 

Hei ystävä, luulet varmaan, että en pidä seurastasi enää niin paljon, kun unohtelen tapaamisiamme ja viesteihin vastaamisia. Ei, olet edelleen tärkeä minulle, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka on nukkunut viime yönä kaksi tuntia.

Hei kuntosalikaveri, luulet varmaan, että olen taas raskaana. Ei, perheenjäseniemme lisääntymiskyselyt ja vatsan seudun toljottelut ovat tällä hetkellä turhia. Olen vain refluksilapsen äiti, joka tiukalla imetysdieetillä laihtui kahdeksan kiloa, ja joka on nyt ottanut tarkoituksella takaisin jokaisen menetetyn suupalan, korkojen kera.

P.S. Blogini tekstit sisältävät yleensä marmatuksen aiheita koko kivikkoisen refluksitaipaleemme ajalta. Kaikki valitukseni eivät siis (onneksemme!) ole enää/juuri tällä hetkellä akuutteja, vaikkakin ovat olleet totisinta totta. Ajatuksen tasolla ne ovat edelleen suurta ärsytystä nostattavia.

Terveisin nimimerkki Tänään puolikkaan suklaapiirakkapellillisen syönyt, keskivertopuhdasvaatteinen hyvin nukkunut äiti