Pikkusankarin kevät

Noin joka kolmen kuukauden välein pakkaamme itsemme autoon ja huristelemme the Gurun, poikien lastenlääkäri-allergologin, luokse kontrollikäynnille. Reilu viikko sitten vastaanotolla puhuimme tuttuun tapaan the Gurun kanssa menneistä kuukausista ja teimme suunnitelmaa tuleville. Pikkusankarin kevät, huoh, se tulee toivottavasti olemaan paljon parempi kuin nämä viimeiset kuukaudet. Karkeasti sanottuna loppuvuosi oli mahtavaa aikaa Pikkusankarin kanssa! Marraskuu, joulukuu ja tammikuu olivat Pikkusankarilla lähes oireetonta aikaa! Toki nyt ei puhuta sellaisesta ajasta, että lääkkeitä olisi voitu harkita vähentää, mutta tällä peruslääkekombolla Losec+Seretide+Ventoline selvittiin oikein kivasti. Edelleen siis mennään samoilla lääkkeillä kuin tuolloin hyvänä periodina, joten joku muu muuttuja on tullut sekoittamaan arkikorttejamme, ja pahasti. Koska Pikkusankarin olo alkoi jo helmikuun alussa olemaan huono, kyse ei voinut olla vain kevät ja siitepölyt. Koska mitään muuta mullistavaa elämässämme ei ole tapahtunut, kyseessä ei oikein voi olla stressin kautta paheneva refluksikaan. Ruokavaliokin on pysynyt samana, joten syyllisiä ei voi siitäkään hakea. Taidamme tietää, mitä probleemaa taustalla ainakin on. Se on ainakin osteopatiasta kulunut pitkä aika. 

Osteopatiassa loka-marraskuussa tehdyt kolme käyntiä helpottivat suunnattomasti Pikkusankarin oireita. Nyt on uusi aika varattu tämän toisen gurumme, osteopaatin luokse, mutta harmillisesti saimme sen vasta huhtikuun loppuun. Siihen asti mennään sitten entistäkin suuremmilla tsemppimoottoreilla en kyllä tajua miten... Arki on Pikkusankarin kanssa meinaan tällä hetkellä sellaista, että mies varmasti huokaisee oikein syvän helpotuksen huokaisun, kun painaa oven kiinni perässään lähtiessään töihin.

Oireilu on sekopäistä tottelemattomuutta, paikasta toiseen sinkoilemista, ihme asentoihin hakeutumista (yksi yleisimmistä huonon kauden asennoista on sohvalla pää alaspäin roikkuminen), jatkuvaa tavaroiden kaluamista, lelujen tahallista heittelyä, pääkivun valittamista, silmien hieromista, kurkkikivun kertomista, suunnatonta levottomuutta, aivan kummallisten asioiden juttelua epäloogisesti jne. Ja tosiaan, tämä kaikki on pois silloin, kun Pikkusankarimme on oireeton. Silloin poika on fiksuja jutteleva, todella empaattinen ja kohtelias yhdeksänkymmenprosenttisesti aikuisten ohjeita noudattava, monen tunnin askartelu-piirtelysessioihin kykenevä nelivuotias. Ero on huima. Eron huomaa jokainen vähänkään Pikkusankaria tunteva.

Oireilu on iso, kaikkia Pikkusankarin ongelmia/ominaisuuksia/sairauksia yhdistävä möykky. Refluksitauti on aaltoileva sairaus: sillä on pahenemiskautensa ja paremmat kautensa ihan ilman erityisiä syitä (nyt on nähtävästi sen suhteen taas se huonompi aika). Astma on aina pahemmassa tilassa silloin, kun refluksikin on pahana, sillä refluksista nousevat hapot pääsevät ärsyttämään myös hengityselimiä. Kaiken lisäksi Pikkusankarin perussairauksien ollessa huonommassa hoitotasapainossa lisääntyy hänen sensorisen integraation ongelmat ja aistiyliherkkyystaipumus korostuu. Kaikki vaikuttaa siis kaikkeen...

Kevään stepit Pikkusankarin kanssa ovat siis osteopaatilla käynti ja neurologiset lisäselvitykset SI-juttujen ja aistiyliherkkyyden suhteen. Vaikeat, viimeisetkin suolistoallergiathan hävisivät Pikkusankarilta vihdoin nelivuotissynttäreiden kohdilla, joten jäljellä olevat ruokarajoitukset liittyvät vain refluksitautiin. Kuitenkin nyt keväällä Pikkusankarin siitepölyallergioiden takia saatamme joutua rajoittamaan joitakin siitepölyjen kanssa ristiinreagoivia ruokia ja ottamaan allergialääke taas lääkearsenaaliin mukaan. Voi miten kovasti toivonkaan, että näillä toimenpiteillä voisimme saada Pikkusankarille helpomman olon kevääksi ja kesäksi!