Well Hello Kaksplus!

Siis enhän minä tänne olisi edes halunnut tulla kirjoittamaan. Minä olisin halunnut päästä tuulettamaan raudannousemista johonkin hotille fitness-sivustolle tai miettimään spinnien yhteensopivuuksia tankotanssisivustolle. Ehkä olisin voinut haluta päästä kirjoittamaan johonkin matkasivustolle ”Perhe reissaa kaksi vuotta maailman ympäri”-tekstejä. Niin, tai vähintäänkin olisin halunnut muuttaa blogin nimeksi ”Kotiäidin luksuselämä”.

Mutta ei. Valitettavasti nämä vaihtoehdot eivät aukea minun elämälläni. Salille jos jaksaa raahata univelasta raskaan kroppansa kaksi kertaa viikossa, on todellinen bileiden paikka, ja tankotanssi... se ihastus jäi sitten niihin muutamiin kertoihin, kun kuopuksen oireiden hallinta täytti juuri ne tankotanssiin varatut ilta-ajat. Suuremmille matkustuksille on saanut sanoa heipat jo kauan sitten. Itse arki kun on ollut sinällään jo selviytymistaistelua, niin siihen eivät ole matkastressit enää mahtuneet. Niin.... ja se luksuselämä. Siitä en sano nyt yhtään mitään.

Niin olikos tämä nyt joku sinkkuneidin matkablogi vai mikä...?

Joten täällä ollaan, Kaksplus! Valmiina jatkamaan blogspotissa kolme vuotta kirjoitettuja juttuja! Uskon, että tämä on paras mahdollinen blogikoti juuri nyt minulle. Mutta miten hartaasti toivonkaan, että blogin nimi olisi enää vale vain... Joten jos haluatte tietää, missä vaiheessa se siksi muuttuu, niin jääkää huudeille uudet lukijat. Ja kaikki te vanhat ihanat lukijat, olettehan vielä messissä?

Mitä minä voisin luvata blogiltani? Lupaan kirjoittaa edelleen rehellisesti ja suorasanaisesti. Se on se minun juttuni. Lupaan tavoitella yksi postaus viikossa-tahtia (instagramiin lisäilen arkeamme päivittäin). Tuskin se tavoite aina toteutuu, välillä kun on viikkoja, että silmäni eivät päivän rutistusten jälkeen jaksa tehdä enää mitään muuta kuin sulkeutua. Toivon kuitenkin, että jatkossa vähemmän olisi niitä iltoja, kun pienimmän nukuttaminen vie kolme tuntia ja enemmän niitä iltoja, kun on aikaa ja jaksamista käpertyä miehen kainaloon toisiamme rakastavasti tuijoittelemaan tai istua hetki siinä läppärin äärellä bloggaamassa. Faktahan on kuitenkin, että näistä meidän poikien sairauksista ei sormia napsauttamalla pääse eroon, joten arki ja kirjoittaminen jatkunevat samanlaisina... Eli todennäköisesti ne koiranpennuilla koristellut cupcaket ja My Little Pony-väriset elämät kannattaa edelleen hakea jostakin muusta blogista. Näillä ehdoilla toivotan teidät oikein tervetulleeksi blogiini myös täällä Kaksplussan puolella!