Hei vastaantulija, luulet varmaan,
että olen hyvin sotkuinen syömäri ja pudotellut lusikallisia kasvissosekeittoa ympäri
vaatteitani huomaamattani. Ei, osaan kyllä syödä siivosti, mutta olen vain
refluksilapsen äiti, joka saa oksennukset päällensä parikin kertaa tunnissa, ja
täten ei kerkiä vaihtaa vaatteitaan ihan joka välissä.
Hei leikkipuiston kaveriäiti,
luulet varmaan, että en välitä, millaisissa vaatteissa lapseni liikkuu, kun
ala- ja yläosat ovat täysin toisiinsa sopimattomat. Ei, ymmärrän kyllä värianalyysin
kevään ja kesän erot sekä äitien sanattoman lastenvaate-etiketin, mutta olen
vain refluksilapsen äiti, jonka pyykkikorissa lojuu ne kaikki muut vaatteet,
jotka eivät ole lapsen päällä.
Hei tarjoilija, luulet varmaan,
että olemme laihduttavia nirppanokkaisia luomuekolakto-ovovegetaristeja, kun
sapuskanne eivät kelpaa meille, ja litkimme ystäväperheen kanssa istuessamme
vain teetä ravintolassanne. Ei, söisimme mielellämme kivoja ruokianne, mutta
olen vain refluksilapsen äiti, joka ei pysty syömään kuin niitä samaa kahdeksaa
ruoka-ainetta kuin moniallerginen lapsensakin.
Hei neuvolantäti, luulet varmaan,
että otin hoitokassin sijaan mukaani vahingossa lakanapyykkikassin. Ei, kyllä
oikea kassi on mukana, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka käyttää
keskimäärin 10 pukluliinaa päivässä pahanhajuisten limaisten oksennusten
siivoamiseen.
Hei julkisen puolen
lastenlääkäri, luulet varmaan, että olen ylimielinen turhanvalittelijaäiti, kun
päädyin olemaan kanssasi eri mieltä hoitokäytännöistäsi ja mielipiteistäsi Ei,
olen vain refluksilapsen äiti, joka koki todellista henkistä nöyryytystä
vastaanotollasi, ja jonka valvomissaldo nousi 50 prosentilla hoitosuositustesi
toteuttamiseen ottamisen jälkeen.
Hei sivistynyt
kanssakeskustelija, luulet varmaan, että en ole kiinnostunut maailman
kriiseistä ja päivänpolttavista politiikkakeskusteluista enkä välitä
herkullisista eri tieteenalojen sisäisistä ja välisistä debateista. Ei, olen
yhteiskuntatieteiden maisteri ja voittanut koulujen väittelykilpailuja, mutta olen vain refluksilapsen äiti, joka
tällä hetkellä ei vaan yksinkertaisesti jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin
lapsen oireettomammaksi saamiseen.
Hei ystävä, luulet varmaan, että
en pidä seurastasi enää niin paljon, kun unohtelen tapaamisiamme ja viesteihin
vastaamisia. Ei, olet edelleen tärkeä minulle, mutta olen vain refluksilapsen
äiti, joka on nukkunut viime yönä kaksi tuntia.
Hei kuntosalikaveri, luulet
varmaan, että olen taas raskaana. Ei, perheenjäseniemme lisääntymiskyselyt ja
vatsan seudun toljottelut ovat tällä hetkellä turhia. Olen vain refluksilapsen
äiti, joka tiukalla imetysdieetillä laihtui kahdeksan kiloa, ja joka on nyt
ottanut tarkoituksella takaisin jokaisen menetetyn suupalan, korkojen kera.
P.S. Blogini tekstit sisältävät
yleensä marmatuksen aiheita koko kivikkoisen refluksitaipaleemme ajalta. Kaikki
valitukseni eivät siis (onneksemme!) ole enää/juuri tällä hetkellä akuutteja,
vaikkakin ovat olleet totisinta totta. Ajatuksen tasolla ne ovat edelleen suurta
ärsytystä nostattavia.
Terveisin nimimerkki Tänään puolikkaan suklaapiirakkapellillisen
syönyt, keskivertopuhdasvaatteinen hyvin nukkunut äiti
