Refluksipeikko on täällä taas

Kyllä, se on vieraillut viimeisten kahden viikon aikana joinain päivinä hyyyyvinkin kärttyisenä Pikkusankarimme luona. Syitä on tietenkin taas sata, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa syntipukiksi. Refluksipeikon vierailu voi johtua ainakin siitä, 

...että Losecia on vähennetty jo monen monta viikkoa - ja huomenna lähtee viimeinen pillerinpuolikas kohti Pikkusankarin suolistoa.

...että The Hunajapurkit kaavittiin tyhjiksi - ja tietenkin se on nyt loppu kaikista katsomistamme kaupoista toistaiseksi!

...että arki on ollut yhtä myllerrystä viimeiset kaksi viikkoa - ja suuret elämänmuutokset tiettävästi aiheuttavat stressiä, mikä taas tiettävästä vaikeuttaa refluksia.

...että Aerius on muuttunut sopimattomaksi. Joinain päivinä allergialääkkeen annon jälkeen tuntuu, että meininki on muuttunut entistä hurjemmaksi. Spekuloinnin alaisena on idea, että tässä kävisi samalla tavalla kuin Zyrtecin kanssa kävi, että aluksi lääke helpottaa, mutta sitten monen kuukauden käytön jälkeen Pikkusankari ei enää siedä sitä.

Losecin ja Manukan poisjäämisen jälkeen lääkearsenaalista on jäänyt jäljelle vain Seretide, Biolatte-maitohappo, Aerius ja Silicea. Tarvittaessa (eli kun Pikkusankari oirehtii vahvasti, valittaa pipiä ja kinuaa lääkettä) niin Gaviscon ja/tai särkylääke.

Refluksipeikon vierailuista huolimatta yritämme edelleen kovasti toivoa, että Losecia ei tarvitsisi palauttaa Pikkusankarille. Toivomme myös, että pääsemme viilaamaan VISAa Manuka-purkin kotiin saattamiseksi mahdollisimman pian. 

Ehkä tänä syksynä näytämme refluksipeikolle kieltä viimeisen kerran. Ehkä.

Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa

Ja kai se kuuluu tämän blogin nykyiseen, hupsista vain, laajentuneeseen teemaankin niin, etten voi olla hieman aihetta avaamatta. Siis: se synnytys.

Niin, miten se sitten meni? Nyt on ihana kertoa, että se meni oikein hyvin! Ihan yksityiskohtiin en ehkä mene säästelläkseni synnyttämättömien lukijoitteni kiiltokuvamaisia synnytysmielikuvia, mutta sen verran valotan, että täysin pelkopolilla tehdyn käsikirjoituksen mukaan mentiin! Eli synnytys oli oikein onnistunut, vaikkakin järkyn tuskainen, kaikesta suunnittelusta huolimatta.

Muun muassa seikkoja, jotka toteutuivat:

Menimme ajoissa sairaalaan: en kontannut tuskaisena suoraan synnytyssaliin niin kuin ensimmäisellä kerralla, vaan ajomatkalla sairaalaan supistusten välillä hörpin kahvia ja luin lehtiä.

Asensimme TNS-laitteen heti, kun ensimmäiset oikeasti kivuliaat supistukset saapuivat. Sähkö oli pitkään ystäväni!

Pysyin koko ajan liikkeellä – minua ei ohjattu suoraan sänkyyn ja pidetty siellä ponnistukseen asti, kuten ensimmäisessä synnytyksessä.

Pääsin ammeeseen. Aivan mahtava mesta avautumisen loppuvaiheeseen!

Hieman lisäapua tarvitessani otin homeopaattisia. Ja kaikista epäluuloista huolimatta ne tepsivät minulla rentouttavasti!

Aivan avautumisvaiheen lopussa tuskan iskiessä yhä voimakkaammin päälle päätin avata synnytyssuunnitelman takaportin – ja pyysin spinaalin ja pudendaalin – ja sainkin ne hienosti ilman 20 minuutin odotusta ja vieläpä niin, että ne taisivat tehota, toisin kuin ensimmäisessä synnytyksessä, jossa ponnistuspuudute laitettiin piiiitkän odotuksen jälkeen 5 minuuttia ennen ponnistamista, ja puudutus kun alkaa vaikuttaa 30 minuuttia sen laittamisesta…

Sain ponnistaa eri asennoissa – en siinä kauheassa puolimakaavassa, johon minut ensimmäisessä synnytyksessä laitettiin.

Tällä kertaa muistin ottaa kuuma- ja kylmäpussit mukaan sairaalakassiin - ja oikeisiin kohtiin laitettuina ne olivatkin kiva lisähelpotus ponnistuksessa!

Mieheni osasi kannustaa ja tukea minua ilmiömäisen hienosti. Hänen selkähieronta ja lantiopainallukset helpottivat avautumista tosi hyvin ja hänen tsemppaamisensa auttoi pukertamaan kuopuksemme maailmaan.

Mikä tärkeintä, ensimmäisen synnytyksen kauhukokemukset saivat päälleen aika erilaisen kokemuksen.

Miksi äiti itket?

Äiti itkee ilosta. Äiti synnytti upean, ihmeellisen pikkuveljen sinulle sunnuntaina.

Sinun pikkuveljesi.

Äiti itkee surusta. Rakas pappasi nukkui pois keskiviikkona.

Sinä ja Pappasi tasan kolme vuotta sitten.

Valloittava onni ja pohjaton suru. Samaan aikaan samassa talossa.

Herrrrrkkuja!

Kyläilemme Pikkusankarin kanssa melko paljon. Ja tietenkin otamme Pikkusankarin mukaan niihin juhliin, joihin myös hänet on kutsuttu. Pikkuhiljaa, kun Pikkusankarin kaveripiirikin kasvaa, alkaa myös kaverisynttärikutsuja tippumaan tiheämpään tahtiin. Yhä useammin kylään ja juhliin mentäessä Pikkusankarille sopivia reseptejä kysellään, mikä on aivan ihana ajatus ystäviltä ja sukulaisilta - vaikka todellakin olisimme valmiita viemään omat kahvipöytätarjottavat mukanamme allergikollemme!

Pikkusankarilla siirtymä ainaisesta kanabataaattisoseesta soseista kiinteiksi ruuiksi oli kivikkoinen ja vaikea. Myös tiettyjen, Pikkusankarille sopivien mutta inhotusta aiheuttavien, ruoka-aineiden saaminen viikottaiseen ruokailuun on ollut melko hankalaa. Pikkuhiljaa olemme laajentaneet Pikkusankarin ruokalajeja - näillä näkymin oikein hyvin saavutuksin!

Muun muassa tällaisia herkkuja on viimeisen puolen vuoden aikana syöty kotona ja Mummolassa Pikkusankarin oiiiiikein hyvällä ruokahalulla:

Lado vuokaan kerroksittain bataattisuikaleita, kypsennettyä jauhelihaa ja laktoositonta juustoraastetta. Mausteiksi suolaa, mustapippuria ja vaikka sopivaa yrttimaustetta. Lorauta joukkoon laktoositonta kermaa ja ripottele pinnalle laktoositonta juustoraastetta. Paista uunissa 200 asteessa noin tunti.

Mummon bataatti-jauhelihalaatikko

tattarisämpylät

Turvota psyllium ½l vedessä. Heitä sekaan suolaa, laktoositonta voita ja tattarijauhoja, joiden sekaan on sekoitettu puolikas kuivahiivapussi - kaikkia sämpylätaikinan koostumukseen sopiva määrä. Sekaan voi raastaa kesäkurpitsaa. Nosta kökkäreitä pellille ja muotoile märin käsin. Paista 225 asteessa noin kymmenen minuuttia.

Mummon pitsat

Pohjaan 1-2dl laktoositonta rahkaa tai kermaviiliä, johon turvotettu 1tl psylliumia, n. 2dl jauhoja (esimerkiksi tattaria ja riisiä), ½dl sulaa laktoositonta voita. Täytteenä jauhelihaa, sieniä ja laktoositonta juustoraastetta. Mausteina suola ja mustapippuri. Paista 200 asteessa 7-8 minuuttia.

hirvipyörykät

Sekoita keskenään turvotettu laktoositon kermaviili - laktoositon maito - psyllium -seos, jauhettua hirven lihaa, tattarijauhoja, suolaa, mustapippuria ja basilikaa - sen verran jokaista, että taikinasta on helppo pyöritellä pyöryköitä. Paista noin 200 asteessa lihan kypsymiseen asti.

Mummon mustikkapiirakka

Vatkaa sähkövatkaimella 100g laktoositonta voita ja 1dl sokeria. Lisää joukkoon seuraavassa järjestyksessä ½tl psylliumia, ½dl laktoositonta maitoa tai kermaa sekä n. 3dl jauhoja (esimerkiksi riisiä, maissia ja tattaria). Ripottele päälle paljon mustikoita! Jos mustikat ovat vetisiä, niiden sekaan voi sekoittaa hieman tattarihiutaleita. Paista 180 asteessa 15 minuuttia.

Sekoita sähkövatkaimella 100g laktoositonta voita ja ½dl sokeria. Lisää ½tl psylliumia, 1 soseutettu banaani, 1dl laktoositonta rahkaa ja n. 2dl jauhoja (esimerkiksi riisiä ja maissia). Nosta lusikalla pellille ja taputtele tasaiseksi. Paista 180-200 asteessa 8-10 minuuttia.

tattarikeksit

Sekoita keskenään seuraavassa järjestyksessä 2dl tattarihiutaleita, 2dl tattarijauhoja, 1½-2dl sokeria, 1dl laktoositonta kermaa, jossa turvotettu 1tl psylliumia, 150g sulaa laktoositonta voita. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia.

Anna eläimille myös!

Joko, joko, joko?

Soittoja, tekstareita, whats uppeja, fb-viestejä. Jo parin viikon ajan, koska kaikillahan on oletus, että uusi tulokaskin syntyy ennen laskettua aikaa kuten Pikkusankari.

Mutta ei ole vielä kerrottavaa. Valitettavasti tai onneksi - päivästä, hetkestä ja fiiliksestä riippuen. Raskaana (viimeisimmillään) ei ole minun yhtään kiva olla, mutta kivaa on viettää viimeisiä kaksin-päiviä Pikkusankarin kanssa ennen vaipanvaihtoarjen alkamista. Oireettomina päivinä noista päivistä on pystynyt nauttimaan valtavasti.

Täällä on siis tehty kaikkea muuta kuin synnytetty. On ollut arkea ja juhlaa. Kotipuuhastelupäiviä, mutta myös melkoisia menopäiviä.

Fiilis on sellainen, että tämä vauva haluaa pysyä mahassa ainakin viikolle 42 asti, kun kuulee mahan ulkopuolella riehuvaa isoveljeänsä... Taitaa vauva kerätä rohkeutta vielä hetken pimeässä yksiössään. Annetaan se oikeus hänelle, ja vastataan kielteisesti ihanien, välittävien ihmisten synnytyskyselyihin viesti toisensa perään :)

Pientä haastetta

Ennen niitä suurempia synnytyssalihaasteita kohtaan vielä tällaisen vähän pienemmän haasteen. Kaunis Annimari sen minulle ojensi – kiitos :-)

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin
3. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa), joille annat haasteen eteenpäin, ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
4. Toivo, että ihmiset, joille annoit haasteen, antavat sen eteenpäin viidelle

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin?

-pusuja, haleja ja läheisyyttä mun miehiltä

-rauhallinen aamukahvituokio, mieluiten tummapaahtoisesta kahvista ja täysmaidosta tehtynä

-herkullista ruokaa – runsaasti

-paljon unta

-liikuntaa

Tarve on tietysti eri asia kuin sen toteutuminen. Ja selväksi on varmaan tässä blogissa tullut, että mikään luetelluista tarpeista ei ole todellakaan toteutunut vaikeimpina aikoina. Parempina aikoina ne toteutuvat ihan kivasti. Onneksi mieheni on huomannut, että sitä mukavampi ihminen olen, mitä paremmin ko. tarpeet toteutuvat, ja siksi koettaakin suoda minulle hyvät edellytykset tarpeiden toteuttamiseen yhteisymmärryksessä kanssani. :-)

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille?

Tämä on vaikea kysymys. En osaa sanoa viittä yksittäistä kirjaa.  Mutta sanotaan, että kokeile edes yhtä uskonnollista kirjaa, yhtä tieteellistä kirjaa, yhtä romaania, yhtä runokirjaa ja yhtä harrastuskirjaa.

Viisi materialistista joululahjatoivetta?

-kakkosauto

-iso tuotepaketti lähiruoka-luomuruoka-kaupasta

-timanttikoruja

-järkkäriin lisää objektiiveja

-uusia sisustustekstiilejä vähän joka huoneeseen

Viisi paikkaa joissa haluaisit käydä?

-Mökillä. Tällä hetkellä kaipuu mökille on kova. Sinne haluaisin, jos mahatilanne ei olisi näin edennyt nyt.

-Jossain, mistä saisin maailman parasta ruokaa.

-Jossain, missä näkisin lapseni nauttivan suunnattomasti jutuista, joita Suomessa ei ole.

-Jollain saarella, jolla ei ole edes nimeä.

-Jossain, missä pääsisin uudelleen sukeltamaan, mutta voisin olla satavarma, että en törmää taas haihin.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua?

-Elämänmyönteinen. Kaikesta huolimatta.

-Tulinen, Yes, yes, yes!

-Pohdiskeleva.

-Rakastava.

-Rehellinen.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille?

Aloin kirjoittamaan elämänohjeita, mutta teksti lähti pursuilemaan aivan kaoottiseksi. Niin paljon olisi sanottavaa. Päädyinkin sitten siihen, että laitan tähän viisi aforismia, jotka ovat lähellä minun ajatusmaailmaani:

"Älä koskaan anna kenenkään tulla luoksesi ja lähteä pois tuntematta oloaan onnellisemmaksi ja paremmaksi."- Äiti Teresa

"Jos tunnet kiitollisuutta etkä osoita sitä,

  on kuin käärisit lahjan pakettiin,

  mutta et koskaan anna sitä." -William Arthur Ward

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,

  vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle." -Helen Keller

"Ajattele kuinka onnellinen olisit,

  jos juuri nyt menettäisit kaiken

  mitä sinulla on

 - ja sen jälkeen saisit

 sen kaiken takaisin." - Frances Rodman

”Vapaaehtoinen kantamus ei ole taakka.”

-Italialainen sananlasku

Haasteen laitan eteenpäin kaikille niille minun lukijoille, joilla on siis tuo alle 200 lukijaa. Ainakin tyttönen tuolta lupasi sen jo tehdä ;-)

Päiväkäyntejä Manuka-paratiisissa

Kolmen viikon kotiäitiys on tarjoillut yllätyksiä suuntaan jos toiseenkin, niin Pikkusankarin voinnin kuin oletetun tukiverkon vahvuuden suhteen. Kauhuskenaario pitkistä päivistä, jotka ovat yhtä pipitaistelua Pikkusankarin kanssa, ovat toteutuneet. Mutta todella mukavana yllätyksenä ovat olleet päivät, jolloin oireita ei ole ollenkaan ollut. Siis ei yhtään. Luulenpa, että kiitos tästä kuuluu tällaiselle kalliille purkille:

Losecin vähennys alkoi viimeisimmän The Gurulla käynnin jälkeen piiiiiiikkuhiljaa. Nyt vähennysviikkoja on takana kuusi, ja edessä vielä kahdeksan. Koskaan aiemmin näiden kahden ja puolen lääkkeensyöttövuoden aikana ei ole happosalpaajaa onnistuttu vähentämään. Tällä kertaa vähennyksen tueksi otettiin kolmisen viikkoa sitten Manuka-hunaja. Nyt näyttää siltä, että lääkkeistä irtipyristelyissä on toivoa.

Hieman mietinnän alla on se, miksi viimeisten kolmen viikon aikana Pikkusankarin refluksioireet ovat olleet vahvasti on-off-tyylisiä. Paras idea taitaa olla se, että lääkehunaja on todella rauhoittanut Pikkusankarin suoliston ja vähentänyt "perusoireet", joista hän on jatkuvasti kärsinyt, minimiin. Sitten, kun jotain epäsopivaa on nyt kehoon joutunut, niin vaikutus on ollut hyvinkin mustavalkoinen verrattuna niihin todella hyviin, täysin oireettomiin päiviin. Epäsopivia ruokavaihtoehtoja on bongattu taas todella pitkän tauon jälkeen annettu, sopivaksi oletettu maa-artisokka, liian suuri yhteisvaikutuksellinen rasvan käyttö, leipomistilanteissa voin ja kookosöljyn raaka maistelu sekä tattari puuron muodossa. Päivät, jotka ovat siis olleet todella huonoja, ovat sisältäneet jotakin näistä tai muutamaa näistä; hyvinä päivinä ei ole ollut näitä tekijöitä ollenkaan mukana. 

Hyvät päivät. Niitä voisin ylistää: ne ovat näinä viikkoina olleet todella hyviä. Siis sellaisia, joista en ikinä osannut haaveillakaan kolmivuotiaan kanssa. Uhmaa on, itsepäisyyttä on, kränää on, mutta oireita ei ole. Hyvänä päivänä yksikään lelu ei ole lentänyt, kukaan ei ole joutunut ilkivallan kohteeksi, mikään ei ole mennyt rikki. Vaan Pikkusankari kikattelee, leikkii itsekseen, kyselee kovasti ja tuumailee asioita rauhassa sekä tottelee aivan eri tavalla; jaksaa kuunnella ohjeita ja kehotuksia. Viimeisimmillään raskaana oleva äiti ja terve kolmivuotias ovat ihan toimiva yhtälö. Mutta viimeisimmillään raskaana oleva äiti ja koko päivän kipuileva kolmivuotias ovat melko haastava yhtälö. 

huonoina päivinä

hyvinä päivinä

Välillä hätä vaikeina päivinä on ollut melko suuri. Supistukset, liitoskivut, yöllinen lepäämättömyys, muut vaivat ja rakkaaseen perhepiiriin liittyvät valtavat huolet eivät takaa parhaita mahdollisia hermoja eikä sitä, että tämä äiti pysyisi hereillä, saati järjellisenä olentona ilman päivän hengähdystaukoja. Valitettavasti (tai oikeastaan onneksi) tällaisessa tilanteessa taas saa muistutuksen siitä, ketkä ovat todella ne, jotka välittävät.

Raskauspäiväkirjoja 6

Totaalinen kyllästyminen raskaana olemiseen.

Nukkuessa torkkuessa vasemmalta oikealle kyljelle, oikealta vasemmalle kyljelle kääntyminen kahden minuutin välein.
 
Loppuraskauden vaivojen huipennus levottomien jalkojen oireyhtymään. Kiitos sen, nukahtamiseen menee monta tuntia, mies joutuu kantamaan märkiä pyyhkeitä jalkojeni päälle ja kuuntelemaan rauhatonta alaraajojen liikehdintää koko yön.
 
Huokaus ja helpotus, kun ilmalämpöpumppu vihdoin saapui kotiimme!
 
Raskausselittelyjen pikkuhiljainen perille meno Pikkusankarille. ”Äiti, tanssitaanko, silleen hurjasti?” Mietintätauko. ”Ei kun mä tanssinkin Isonallen kanssa, kun äitillä on toi vauva mahassa.”
 
Kesäflunssa nro 2. Aaaaaaaarhg.
 
Sellaiset liitoskivut, että touhukkaimpien päivien iltoina ei kannata särkyviä esineitä käsissään kannella eikä sohvalta pääse ylös ilman virtahepokarjaisuja ja apukäsiä.
 
Rentoutuminen harjoitussuppareita kohtaan: voin tyhjentää tiskikoneen loppuun ja jatkaa kävelylenkkiä, vaikka supparit kummittelevatkin mahassa.
 
Unelmointi vatsalla olosta, normaaleista vaatteista, painimisesta Pikkusankarin kanssa, mieheni sylikaappaukseen pääsystä…

Viimeistenkin raskaudenaikaisten ruokahimotusten –ja inhotusten laimentuminen.