Blogikirjoituskarman välttelyä

Viimeisin viikko, kuumeilun jälkeen, on ollut, no, miten sen nyt tässä uskaltaisi sanoa: kiva. Pikkusankari viilettää menemään jo kuudetta päivää refluksi-allergiavaivoista täysin oireettomana, ilkivallattomana, hyväntuulisena ja kilttinä (jos siis oireettomanakin suurella uhman ja villiyden yhdistelmällä varustettua taaperoa voi kiltiksi sanoa... mutta kyllä, verrattuna aiempaan aivan järrrrrkyttävään hulluusarkeen, nyt voisi sanoa tosi kiltiksi!). Kuukauden mielessäni väijyneet ADHD-kummitukset lähtivät varmaan maailmanympärysmatkalle. Ei ole viikkoon näkynyt. Tuoreimman salapoliisityön tuloksena viime viikon aikana jätimme zyrtecin pikkuhiljaa pois. Ja nyt kuuteen (!) päivään ei ole tippaakaan kyseistä lääkettä annettu. Plus kipeysaikana Pikkusankarin syömisinto ei ollut kehuttava (kuten ei aiemminkaan kyllä), mutta sitä ylimääräistä pöydänalus-äidin lautaselta vaivihkaa ronkkimis-matskua päätyi hänen pötsiään ärsyttämään varmaan vähän vähemmän kuin yleensä; luonnollisestikin, sillä hän makasi kuumehorteessa sohvalla tuijottaen samaa maatilakirjan aukeamaa viisi tuntia. 

Outoa tässä on se, että juurikin zyrtecin maksimiin noston avulla viihdyimme kesälomareissullamme elokuun alussa paljon pidempään kuin pakkaamiemme vaihtovaatteiden määrä olisi sallinut, ja nostimme lipunkin tankoon zyrtecin kunniaksi. Sivuvaikutukset sitten kai tulivat reilun viikon viiveellä. Outoa tosiaan. Tai sitten tämä on taas jokin ihan hullu yhteensattuma ja taustalla on jotain, mistä tällä hetkellä meidän refluksisalapoliisien muistiinpanovihkot eivät tiedä vielä mitään. Mutta toisaalta, tarkemmin ajateltuna, eihän tässä mitään niin outoa ole, sillä MIKÄÄN ei ole outoa tässä refluksi-allergia-pääkipu-yhdistelmäviidakossa. Aina sitä kuitenkin muka yllättyy uusimmasta käänteestä. 

P.S. Blogikirjoituskarma, ole kiltti, äläkä toteudu tällä kertaa. Sitä paitsi, huomasitko, minä kirjoitin ihan vain sinua ajatellen mahdollisimman lyhesti ja neutraalisti, jotta vahingonilosi ei olisi niin suurta taas sitten, kun me putoamme täältä normaalitaaperoarkipilvistä refluksialamaailmoihin. Oikeastihan tuohon kirjoitukseen olisi pitänyt sisältyä ainakin sanat ihanaa + upeaa + suurenmoista + mieletöntä + fantastista + käsittämätöntä + mahtavaa + erinomaista + 20 muuta fanfaarisanaa ja äidin vuolaat jokapäiväiset ilon kyyneleet.