Historiallinen yö

Kuten instagram-seuraajani jo saivat kuulla, se historiallinen yö oli viime yö. Heräsin aamulla, ja tajusin nukkuneeni kahdeksan tuntia yhtäjaksoisesti! Viimeksi kahdeksan tunnin unipätkä tapahtui ennen viimeisintä positiivista raskaustestiä, vajaa kolme vuotta sitten. Ensimmäiset heräilyvuodet kestivät esikoisen raskausajasta (ei ollut helppo raskaus) esikoisen noin kaksivuotisynttäreille asti eli kolmisen vuotta yhteensä. Sitten, kehon palauduttua univajeista ainakin suurin piirtein, nukuin pari kuukautta ihan hyvin, kunnes alkoivat toiset raskausvalvomiset (ei ollut helppo raskaus sekään) ja perään tietysti kuopuksen kanssa valvomiset. Yhteensä taas sen kolmisen vuotta. Nyt kovin ajankohtaisina toiveina olisi, että Minimullistajan yöt rauhoittuisivat tässä samoihin aikoihin kuin Pikkusankarin rauhoittui. Tämä viimeisin tapahtunut historiallinen yö ei toki ollut nytkään sellainen, että koko perhe posotti unimaissa kahdeksan tuntia tauoitta samaan aikaan, vaan taisivat nuo lastenhuoneen asukit heräillä, mutta minä en herännyt (vain mies heräsi). 

Moni kysyi minulta, että miltä nyt tuntuu? No, hermot kestivät superhienosti lasten kränät, uhmat ja taistot, virta ei tuntunut loppuvan päivällä ollenkaan ja hymy oli herkässä. Noin niin kuin muun muassa. Voisiko tähän sanoa muuta kuin tätä lisää, kiitos!