Onko muita, joilla myrkytystietokeskus (sairaalan päivystysnumeron lisäksi) majailee puhelimessa soitetuimpien numeroiden listalla? Tämä on noloa myöntää, ja varmasti taas yksi niistä jutuista, joista huono äiti -tililleni pompsahtaa reilunkokoinen pistepläjäys. No, silläkin uhalla, että niskaani lyödään välinpitämätön äiti-ihminen -leima, aloin muistelemaan muutamien soittojen sisältöjä...
Kerran Pikkusankari pääsi tonkimaan luvattomia kaappeja ja maistoi ison kulauksen kynsienkovettamisainetta...
Kerran Minimullistaja heitti vanhan ajan kuumemittarin lattialle ja heittäytyi elohopealätäkköön...
Kerran Pikkusankari haukkasi metsässä kärpässientä...
 |
| Metsästä löytyy kaikkea mielenkiintoista.. |
Kerran Minimullistaja ja Pikkusankari nukkuivat huoneessaan, kun takkaan jäi epähuomiossa kytemään häkään viittaava pesä moneksi tunniksi...
Kerran Pikkusankari nappasi kahdeksansataagrammaisen buranatabletin auenneesta lääkepurkista...
Kerran Minimullista ja Pikkusankari nukkuivat vartin verran pienessä mökissä, johon oli levinnyt puuhellasta savua mustaksi paksuksi verhoksi asti...
Kerran Pikkusankari popsi kourallisen Bafusineja yöpöydän laatikosta...
Kerran Minimullistaja popsi puistossa kourallisen styroksia, kun minä selvittelin isompien lasten kärhämiä...
Kerran Minimullistaja popsi puistossa kourallisen styroksia, kun minä selvittelin isompien lasten kärhämiä...
Ja öööö... aika paljon kaikkea muutakin, en kehtaa kirjoittaa ihan kaikkia tähän... Auts. Kiitos Myrkytystietokeskus, että olet avoinna 24/7!
Silläkin uhalla, että saan kukkahattutädin maineen, niin lääkkeet aina ja jokapaikassa niin ettei lapset ikinä pääse käsiksi. Ikinä. Ja sanon siksi että nähtävästi sanoa pitää :)
VastaaPoistaKyllä, todellakin aiheesta sanot! Itse emme koskaan jätä ainakaan vahvempia lääkkeitä lasten korkeuksiin (tottakai kaikkien lääkkeiden kanssa tulisi toimia niin!). Bafusinit olivat influenssaa potiessani harmillisesti unohtuneet yöpöydän laatikkoon, mutta särkylääkkeet olivat vieraamme laukussa, jota Pikkusankari pääsi tonkimaan :-/
PoistaMeillä on haukattu iso pala saippuaa (oli kuulemma herkullista!) ja napattu minun käytetty lääkeruisku suuhun, jossa oli luonnollisesti lääkejäämiä. Näitä sattuu vaikka olisi miljoona silmää selässä. Tsemppiä ja onneksi aina voi kysyä! :)
VastaaPoistaJep, meilläkin varmaan voisivat pojat jo tehdä vertailuanalyysiä saippuamauista, sen verran paljon on sitä tuotetta päätynyt heidän suuhunsa... Ja kyllä vaikka miten kovasti yrittää päivystää ympärivuorokautisesti lasten tekemisiä ja kasvattaa heistä järkeviä, niin ei vain yksinkertaisesti pysty joka_ikinen_sekunti näkemään, mitä lapsi tekee, oltiin sitä sitten kotona, vieraiden luona, kaupassa, metsässä...
PoistaLapsille sattuu ja tapahtuu, vaikka kuinka yrittäs olla silmät selässäki. Ne on niin vikkeliä. Meillä on vielä vältytty myrkytystietokeskukseen soittamiselta ja toivottavasti niin on vielä jatkossakin. Lääkkeet ja pesuaineet sijaitsee ainakin vielä tällä hetkellä lasten ulottumattomilla. Toiseen paikkaan ne pitää siirtää, kun Murunen vähän kasvaa. Tarkkana saa koko ajan ja joka paikassa olla. Niin ja turhia soittojahan ei oo, soittamalla saa ainakin paremman mielen ja tarvittaessa oikeat hoito-ohjeet.
VastaaPoistaNiinpä... voin yhtyä tuohon, että lapset ovat vikkeliä :-DD (vikkelä on ehkä hieman laimea termi meidän pojille...) Ja osaavat käyttää tilanteet tietysti hyvin hyödykseen (tai no, hyödykseen ja hyödykseen...). Meilläkin kaikki vaaralliset jutut sijaitsevat yleisesti ottaen pois lasten käsistä, mutta sitten on niitä hetkiä, kun niitä aineita/lääkkeitä käyttää, ja tulee jotain yllättävää (kaappi meinaa kaatua lapsen päälle, lapsen ripulit tulee lattialle ja ovikello soi samaan aikaan) ja siinähän on varsin herkullinen (!?) hetki lapselle tutustua kiellettyihin juttuihin...
PoistaOnneksi tosiaan saa apua milloin vain, ja mekin olemme pahemmilta oireilta vältytty!
Luulin että olen ainut myrkytystietokeskuksen asiakas.. Meillä iso osa soitoista on sattunut kodin ulkopuolella missä ei voi valvoa helposti lääkkeitä ja pesuaineita. Ja toiset lapset laittaa kaiken suuhun, toiset ei niin herkästi. Viiden muksun äitinä olen hyvin kiitollinen tuosta auttavasta puhelimesta! Kerran soitin ensin terveyskeskukseen ja sain todella tökeröä ja vähättelevää palvelua (lapsi söi isomman määrän styroksia naapurin pihalta) ja myrkytyskeskuksesta sain juuri sen asiatiedon mitä tarvitsin.
VastaaPoistaJoo, kodin ulkopuolella on aina riskimpää!
PoistaMeidän pojat laittavat IHAN KAIKEN suuhun silloin, kun heillä on refluksi pahana, ja se vaikeuttaa näiden vahinkojen estämistä olennaisesti.
Minä soitin kanssa ekat vahinkokerrat teekoohon, mutta äkkiä tajusin, että Myrkytystietokeskuksesta saa asiantuntevampaa, nopeampaa ja selvempää infoa! Terveyskeskukseen soitan nykyään vain niissä toisenlaisissa asioissa (tauteihin ja haavereihin liittyvät probleemat).
Joo! Styroksi on ollut meilläkin aika namnam. "Kiva", kun muistutit :-D Voisinkin lisätä sen tuohon omaan listaan, jollei sinua haittaa. Oli jo päässyt unohtumaan...