Huvituksen kohteena

Jep, minä kaivoin tämmöisen kännykän taskustani neljän päivän ajan ja pistin tämän vanhan Nokian hommiin, niin, soittohommiin tekstaria en edes jaksanut alkaa näpyttelemään... Voi sitä naurahdusten, pitkään katsomisten ja huvitusten määrää, jonka ansaitsin toiminnallani, varsinkin Helsingin suunnalla... :-) 

Okei, voisin kirjoittaa, että tämä kokeilu oli tarkoituksellista vanhan kunnon slow-elämän testausta, paluuta perusasioihin ja halua irroittaa itsensä somesta, mutta ei, se ei ollut sitä. Se oli sitä, että kännykkäni tippui katukivetykselle ja joutui korjaukseen. Miten neljä päivää sitten meni, nautinko tavoittamattomuudesta niin paljon, että jatkan vapaaehtoisesti hidastamista vai pillahdinko ilosta itkuun, kun sain oman kännykkäni käteeni? No, en kumpaakaan, mutta joitain havaintoja kuitenkin tein.

Pojat olisivat halunneet soittaa isille työpäivän aikana ja jutella niin, että kaikki kuulevat toisensa. Mutta vanhassa puhelimessa ei ollut kaiutinta.

Minun olisi pitänyt hakea yksi kirppisjuttu toiselta puolelta kaupunkia, mutta lykkäsin hakua suosiolla, sillä en ole hyvä suunnistamaan, ja vanhassa puhelimessa ei ollut navigaattoria.

Sadepäivän iloksi heitimme lasten kanssa vaatteet pois ja suuntasimme sormiväripurkkien kanssa kylppäriin tekemään vartalomaalauksia toisillemme. Tästä ilakoinnista olisi ehdottomasti lähtenyt piristävä whatsuppi niin Mummolle, siskolleni kuin miehellenikin. Mutta kun vanhassa puhelimessa ei ollut whatsuppia.

Ulkona samoillessamme näimme poikien kanssa erikoisen näköisen hyönteisen, jota jäimme ihmettelemään. Olisin halunnut kuvata öttiäisen ja sitten googlailla tietoja pojille kerrottavaksi. Mutta kun vanhassa puhelimessa ei ollut kameraa eikä nettiä.

Jep, First World Probelm tosiaan, jokainen näistä. Positiivista tässä pakkokokeilussa oli kuitenkin se, että osaan jällen kerran arvostaa sitä totuttua elämän helppoutta. Pääkaupunkiseudulla liikkuessamme olisin saattanut "tarvita" nettiä vertaillakseni juna-aikatauluja, paikkojen aukioloaikoja, menuita ja sijainteja, mutta onneksi kanssani liikkui ystäväni, joka on tietysti älypuhelimen omistaja. Jos olisin käynyt lenkillä, jalkani eivät olisi nousseet yhtä rivakkaa vauhtia, sillä vanhasta puhelimesta uupui spotify. Että on se elämä vaan melko helppoa nykyisillä älyjutuilla! Kivaa oli huomata, että vaikka somesta tavallaan tykkäänkin aika paljon, niin en saanut erostamme mitään järkyttäviä vieroitusoireita. Se on vaan kiva pieni lisä arjessa, yksi tapa jakaa arkeaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Suurin ahdistus taisi tulla siitä, että kaikki tulevat suunnitelmat ja tapaamiset jäivät whatsuppikeskusteluihin, enkä muistanut ulkoa, milloin kenenkin kanssa piti nähdä missäkin. 

Kaikista paras ja kivoin juttu tässä mini-irrottautumisessa oli se, että huojentuen voin todeta, että en ollut yhtään sen enempää/vähempää läsnä lasten kanssa kuin älypuhelimen kanssakaan. Monet somettajathan kokeilevat olla ilman kehittyneitä puhelimia siksi, että addiktio on vallannut arjen ja tunninkin erossaolo tuosta pienestä laitteesta on ahdistavaa. Minä huomasin, että olipa minulla millainen puhelin tahansa käytössä, leikin täysillä silloin kun leikin, luin kirjaa keskittyneesti silloin kun luin ja keskustelin ilman puhelimen räpläilyä silloin kun keskustelin. 

Jos lapset eivät leiki keskenään eli toisin sanoen ovat aktiivisesti myös minun kanssani, pyrin joka kerta kännykkää käyttäessäni kertomaan, että "nyt äiti soittaa yhden puhelun", "nyt äiti kirjoittaa yhden viestin", tai "nyt äiti tarkistaa yhden jutun". Silloin lapset tietävät, että kohta äiti laittaa kännykän myös pois. Mutta kyllä, myönnän, että jos lapset vaikka puistossa leikkivät hienosti keskenään, eikä muutakaan aikuisseuraa ole lähistöllä, niin en minä joka kerta tuppaudu mukaan lasten leikkeihin omine ideoinine, vaan saatan kaivaa puhelimen laukusta ja katsoa, keneltä äskeinen viesti tuli tai mitä facebookissa tapahtuu. Sen suon itselleni jatkossakin.

Somettaminen puhututtaa, ja siksi minäkin kirjoittelin tästä pienimuotoisesta sometauosta ajatuksia. Toivottavasti teille lukijoille uppoaa aihe kuin aihe :-D