Lahjaideologiaa

Miten teillä hoidetaan lasten synttäreiden ja joulun lahjapolitiikka? Mitä teidän lapset toivovat lahjoiksi? Meillä kun oli lasten yhteissynttärit, niin konkreettisia paketteja tuli yhteensä yhdeksän kappaletta, joista viisi oli vinkattuja ideoita, sellaisia, joita pojat ovat kovasti toivoneet. He saivat vinkkiemme perusteella teltan, omat kengurupomppupallot ja leijat. Toki kaikki vieraat eivät kysele lahjatoiveita (emmekä näin oletakaan), mutta suurin osa vieraistamme jo tiedostaa, että annamme mielellämme lahjavinkkejä. Ja toki se helpottaa heidänkin lahjapähkäilyjä.

Joka kerta, kun vieraat kyselevät lahjaideoita, ensimmäiseksi sanon, että jos sinulla on joku, mikä tahansa hyvä lahjaidea, niin toteuta se, vaikka se olisi ilmainen, ihan outo tai vaikka kirppislöytö. Jos sellaisia must-juttuja ei ole heillä mielessä, osaan kyllä yleensä vihjata jotakin varmasti poikia miellyttävää. Koskaan vinkit eivät ole menneet pieleen, vaan pojat ovat pitäneet niistä. Me vanhempina miehen kanssa arvostamme oikeasti hyödyllisiä lahjoja sekä ehdottomasti immateriaalisia lahjoja, sellaisia, jotka jäävät kokemuksiksi lasten mieleen! On ollut mahtavaa huomata, että Pikkusankari osaa arvostaa samankaltaisia lahjoja kuin me, vaikka yleensä oletetaan, että lapset haluavat vain makeimpia bratzeja, upeimpia carseja ja kasapäin uutuusdeeveedeitä. Lahjaideoita, joita me olemme vinkanneet ja joista puhutaan ja joita muistellaan edelleen, ovat olleet muun muassa erilaiset teatterit (mieleenpainuvimpana Peppi Pitkätossu -teatteri Helsingin kaupungin teatterissa) Heurekassa käynti, Hoplopissa käynti, Disney on Icessa käynti ja Sealifessa käynti. Olemme toivoneet lahjaksi myös tarpeellisia, arkisia juttuja, kuten lelulaatikoita ja kenkiä, joista niistäkin Pikkusankari on osannut iloita: monesti niitä jalkoihin laittaessa hän toteaa: ”Nämä ovat nämä Mummolta saamat hienot tennarit!”.

 

En tiedä, miksi lapsia pitäisi opettaa toivomaan vain materiaalisia lahjoja. Minun mielestäni sillä, että jouaaton iltana lattia on täynnä kirjoja kaikissa sateenkaaren väreissä ja nurkassa lojuu pari säkillistä uusia vaatteita, ei ole mikään arvo sinänsä. Pikkusankari toivoi ihan itsenäisesti tänäkin vuonna Heurekaan ja teatteriin pääsyä kummien kanssa, sillä viime vuonna ne olivat niin hauskoja kokemuksia! (Ja kyllä, Heurekaan, vaikka juuri kesällä kävimme siellä kummipojan ja hänen veljensä kassa...) Sen lisäksi vieraat antoivat muitakin mahtavia lahjoja: pääsyn Risto Räppääjä- kesäteatteriin, Talvisirkukseen sekä Koiramäen jouluun!

Hullua, sanovat ehkä jotkut, koska pitäähän lapsi hukuttaa Frozeniin ja Simseihin. Mutta fiksua, opettavaista ja ekologista, sanomme me. Emme koskaan lähtisi neuvomaan ketään lahja-asioissa, jos meiltä ei kysytä, mutta kysyttäessä olemme kokeneet elämykset erityisen hienoiksi lahjoiksi. Varsinkin, kun lahjojen antajia ei niin montaa kertaa vuodessa muuten näe, niin yhteinen tekeminen on tällöin entistä arvokkaampaa, ja siihen olemme senkin takia halunneet heitä kannustaa.