Puoli vuotta sitten mietin, joko se on virallista. Se, että meillä (suurin piirtein) nukutaan. Nyt sen voi varmaan sitten sanoa todella olevan virallista, kun tilanne on sama edelleen, eikö? Meille nukkuminen ei tarkoita välttämättä läpiyön nukkumista, mutta jos heräilyä kahden alle kouluikäisen kanssa tapahtuu alle viisi kertaa yössä, niin eikö sitä voisi sanoa jo läpiyön nukkumiseksi? :-D
Kehityshän meillä on ollut viimeisen viiden ja puolen vuoden aikana huima nukkumisen suhteen - siis siitä neljästäkymmenestä yöheräämisestä ollaan tultu alle viiteen! Miltä tämä viimeisin puolivuotinen on sitten tuntunut? Mitä on tapahtunut? Alla muutamia huomioita.
Asioita välillä voi muistaakin,
myös ilman kalenteria. Ennen tämä ei tullut kyseeseenkään.
Kaikki, siis ihan kaikki piti kirjoittaa kalenteriin, jos muisti.
Kun menee salille, ei tarvitse
miettiä, että kehtaako sinne mennä vain venyttelemään tai
saunomaan. Ja siis että jos päättää tehdä oikein rankan
treenin, niin sen jaksaa tehdä, eikä siitä palautumiseen mene
viikkoa.
Päässä tuntuu normaalilta. Ei
siis ole sitä elän jossain harmaassa, tahmeassa betonisangossa
-fiilistä jatkuvasti.
Lasten kiukut, uhmat ja oireilut
jaksaa selvittää päivisin paljon paremmin. Niitä ei ota jotenkin
niin henkilökohtaisesti enää.
Lasten kanssa touhuilut tuntuvat
paljon kevyemmiltä. Enää ei tarvitse miettiä esimerkiksi sitä, että
jaksaako lattialeikeistä oikeasti nousta laittamaan lounasta tai mitä kamaluuksia
tapahtuu, jos nukahdan kesken legoleikin.
Koti pysyy järjestyksessä vähän
paremmin. (Mutta joo, termi ”vähän paremmin” on oikea sanavalinta tähän...)
Sydän on rauhoittunut, eikä
rytmihäiriöitä ja kuolemantuntuisia vinoonpumppailuja tule joka
päivä.
Sairastelut (flunssat ym.) ovat vähentyneet
kahdenksankymmenenprosenttisesti.
Silmien alla olevat pikkulapsivaiheen perusvarusteet eli sorakuopat ovat hieman madaltuneet.
Ensimmäinen ajatus puhelimen
soidessa ei ole (absurdi?) toive siitä, että joku ystävä
soittaisi ja kertoisi, että tulee hakemaan lapset mitä pikimmin
puistoon ja minä saan vaipua lämpimään päiväuneen pariksi tunniksi.
Elämä tuntuu kaikin puolin paljon
mielekäämmältä.
Hei ihan mahtavaa! Nauti selvästä päästä ja uudesta elämästä - se on jo virallista! :)
VastaaPoistaNiin on! Näin teen :-)
PoistaTuntuu että koko yön nukkuminen putkeen on on ihan yliarvostettua. Minulle ei koskaan palautunut yövalvomisien myötä läpi yön nukkuminen. Olen hyväksynyt tämän. Ja vaikka ei tarvitse herätä niin herään useita kertoja yössä ja uni ei heti tule. Toivon mukaan sinä pystyt nukkumaan yösi. Tsemppiä selvempään arkeen. Kaikkeen tottuu vaikka ei öisin aina nukuta ja silti on skarppina päivällä.
VastaaPoistaTavallaan joo minunkin mielestä koko yön putkeen nukkuminen on yliarvostettua, JOS ihminen voi hyvin katkonaisellakin yöunella (jokainen on oma persoonansa). Kyllähän ihminen kai havahtuu muutamia kertoja yössä automaattisestikin hereille, vaikkei näitä heräämisiä muistaisikaan. Mutta silloin heräily on ongelma, jos ihminen kärsii siitä ja jos jaksaminen huononee.
PoistaMinäkin olin tavallaan tottunut heräilyyn, toki. Mutta kyllä sen eron nyt huomaa todella selvästi, kun on saanut nukkua paremmin, että ainakin minä tarvitsen paljon melko yhteinäistä unta, jotta voisin ideaalisti. Toiset varmasti selviävät vähemmälläkin ja pystyvät olemaan skarpimpeja päivisin vähemmällä unimäärällä.
Meillä heräily meni niin kaoottiseksi ja fyysisiä ja psyykkisiä oireita aiheuttavaksi, että se ei ollut missään mielessä enää "normaalia". Onneksi ne ajat ovat nyt takanapäin!
Minä en ole montaakaan kokonaista yötä nukkunut viimeisten reilun viiden vuoden aikana. Kehoni edelleen heräilee muutaman kerran yössä. Ja lisäksi olen "ajattelijatyyppi", joten jos lapset eivät heräile, niin omat ajatukset juoksevat aika kovaa kyytiä öisin... Mutta tämä on minulle helpompaa kuin lasten vuoksi heräily. Elämä sen suhteen tuntuu jo aika helpolta :-)
Tsemppiä sinullekin unitaistoon!