Pyörtyykö perussalinainen toiminnallisen harjoittelun tunnilla?

Tiedättehän minun urheiluni viimeisinä vuosina: se on ollut kerran, pari kuussa, kun olen takapuoltani johonkin urheiluaktiviteettiin raahannut. Muutos on ollut karsea: vanhoina lapsettomina aikoina urheilua saattoi tulla viisikin kertaa viikkoon, huh. Jotakin uutta piti saada kuihtuvalle treenirintamalle, ja se uusi oli heinäkuussa pienen paikkakuntamme, Riihimäen ainoa toiminnallisen harjoittelun keskus! Jo keskuksen nimikin sen kertoo, miten jännä treeniheinäkuu meillä oli: Training Camp Korjaamo. Nimi huokuu yhdessä tekemistä, truetreenaamista ja sitä, että kehon vaivat saavat täällä kyytiä! Ohjaajia sanotaan tuolla salilla Korjaajiksi.

Pääsimme mieheni kanssa tutustumaan Korjaamon viidelle erilaiselle tunnille. Korjaamon tuntivalikoimaan kuuluvat cross training, kahvakuula, juoksu, kehonpaino, kehonhuolto, flowjooga sekä karatejutsu. Meidän viisi kokeiltavaa tuntia valikoitui sen perusteella, miten saimme lapsille hoitajan. Yhdelle kerralle emme saaneetkaan hoitajaa, vaikka tunti oli jo varattu, joten silloin lapset lähtivät hillumaan mukaan. Ja yhdelle kerralle saimme vain puolikkaaksi tunniksi hoidon, jolloin puoli tuntia lapset olivat mukana kränäämässä seuraamassa jumppaa. 

Ensimmäinen kokeiltava tuntimme oli cross training. Siellä treenattiin lähinnä painoilla (muutama liike oli "vain" kehonpainolla). Painojen kanssa treenaaminen on meille molemmille se tutuin laji: molemmat olemme käyneet salilla juurikin painojen kanssa treenamassa kymmenen, viisitoista vuotta. Erona totuttuun salitreeniin tällä tunnilla on tietenkin se, että joku muu ohjaa sen ja joku muu on suunnitellut tehtävän ohjelman. Ainakin miehelläni oli vaikea päästä treenautettavan rooliin, sillä hän kun on aina tahkonnut sitä omaa juttua salilla. Minun oli helpompi sulautua treenautettavaksi, sillä satunnaisesti olen päässyt olemaan mieheni treenauskäskyssä. Yhteinen päätelmämme cross trainingista oli: paranneltu pumppi (les millsin bodypump, tiedättehän). Koska ennen tällä tunnille astumista treenitaukoa taisi minulla olla kuukausi, luulin todella pyörtyväni tositreenaajien keskelle, mutta onneksi painot sain valita ihan itse, enkä kaatunut painojen alle kertaakaan, haha. Tällaisella tunnilla voisin kuvitella käyväni, jos omaa salitreeniä tulisi muuten tehtyä liian harvoin (kuten nyt...).

Toinen tuntimme oli kehonpainotunti, ja tämä olikin oikein kiva tunti! Tällä tunnilla ei siis kyykätä painojen alla, vaan fokus on omassa kehossa. Tunti oli erilainen, tarpeeksi haastava, mutta hausta tehdä! Tämä on yksi juttu, mitä olen "perussaleilta" kaivannut: tunteja kehonpainoliikkeiden opetteluun. Ehdottomasti kävisin tällaisella tunnilla! Ja sainpa tehtyä tällä tunnilla ensimmäisen muscle-uppinikin ikinä, ihan ekalla yrittämällä! :-) (Päälläni olivat valjaat, jotka helpottavat liikkeen tekemistä. MUTTA kevyttä se ei silti ollut :-D)

Kolmas tuntimme oli kehonhuoltotunti, ja tämä oli meidän molempien suosikki näistä viidestä kokeilutunnista! Melko harvoin törmäämme meille kokonaan uusiin liikkeisiin, mutta tällä tunnilla niitä oli. Tämä tunti muistutti taas kerran sen, että kehoa tulisi huoltaa paaaaaljon useammin ja paljon enemmän kuin nykyisin teemme. Kummasti se tuppaa unohtumaan myös tuolta meidän perheen liikunnallisemmalta osapuolelta, joka kuitenkin on fysioterapeutti ja personal trainer. Eli tällaiselle tunnille olisi ehdottomasti tarvetta, kun kotona ei ikinä tule tällaista huoltosessiota järjestettyä.

Neljäs tunti oli minun kauhuni: karatejutsu. Inhoan ajatusta kontaktilajeista, painimisesta, lyömisestä ja lyöntien vastaanottamisesta sekä hikisten nyrkkeilyhanskojen käsiini pukemisesta. Karatejutsu sisälsi näitä kaikkia. Mutta silti minä lähdin sieltä hymyissä suin kotiin! Mitä tapahtui? No, tietenkin kivaa oli se, että painikaverina oli oma mies :-) Ja se, että hän osasi ottaa taitotasoni hyvin huomioon niin, että en maannut taju päästä karanneena tatamilla. Selvisin vain seitsemällä mustelmalla, hah. Mies tykkäsi tästä tunnista, sillä tämä oli "tyypillinen lajitunti" (jujutsua harrastaneena hän sanoi näin). Mutta tietenkin hän olisi ehkä tarvinnut jonkun vähän paremman partnerin treeniin kuin lyöntejä pelkäävän vaimon... Tämän tunnin jälkeen, seuraavana päivänä vatsalihakseni olivat kipeimmät vähään aikaan. Taisi lyönninkohteena olemisen pelko olla aika hyvä kannustin jännittää vatsalihaksia koko tunnin ajan :-)

Viiimeinen kokeilutuntimme oli flowjooga. Ihana, ihana jooga. Molemmat tykkäsimme tunnista! Itse satunnaisesti jooganneena tiesinkin jo etukäteen, että tulen tykkäämään tunnista. Tiesin myös, että tunti ei tule olemaan järkyttävän rankka, joten uskalsimme käydä joogassa muuttolaatikoiden kantamisen keskellä. Ehkä juuri siinä piileekin joogan ihanuus: keskellä rankkaa arkea on ihana tehdä jotakin ihan muuta ihan erilaisessa tunnelmassa, mutta silti kehoa lempeästi rasittaen ja huoltaen. Bonuksena juuri tällä tunnilla oli myös ystäväni läsnäolo siellä :-)

Mitä me siis saimme näistä viidestä tunnista irti? Yhteistä aikaa. Meillä kun ei ole tapana kysyä lapsia hoitoon ikinä muutenvain, joten tämä oli hyvä syy tehdä jotakin yhdessä! Oli kiva vain lähteä johonkin miehen kanssa, ja varsinkin, kun se paikka, johon lähdimme, oli kiva, niin diili oli mahtava! Toki saimme myös uusia ideoita erilaisiin treeneihin. Ja ison muistutuksen siitä, että kehoa tulisi huoltaa monipuolisemmin, jos ideaalitilanteesta puhutaan.

Paikkana Training Camp Korjaamo oli lämminhenkinen, sellainen, jossa jokaista vastaantulevaa moikataan, ja jossa toisia treenaajia autetaan. Yhteishenki oli hyvä, jokaisella tunnilla! Emme tunteneet itseämme ulkopuolisiksi, vaikka salilla pyöriikin samoja naamoja usein samoilla tunneilla. Ohjaajien tsemppaustapaan ei kuulunut pakotus, vaan kannustus, joka oli modifioitu juuri jokaiselle treenaajalle sopivaksi, omanlaiseksi, juuri hänen taitotasonsa huomioon ottavaksi. Ja erikseen on vielä mainittava, että Korjaamolla saa treenata ihan itsekseenkin, silloin, kun liikuntapaikat ovat vapaita eli niinä aikoina, kun ei ole tunteja. Tätä vapaata treenaamista emme itse päässeet kokeilemaan, mutta salin varustelutaso oli kyllä niin hyvä, että saisimme molemmat tehtyä itseämme miellyttävät treenit tällä salilla ihan varmasti!

Se, miksi pidän Traning Camp Korjaamosta erityisesti, on se, että siellä kannustetaan lapsia liikkumaan! He ovat järjestäneet lapsiperheille omia liikuntapäiviä, ja lapsille järjestetään myös omia kursseja! Korjaamolla vedetään myös paljon kaikenlaisia työpajoja, joten liikuntamahdollisuudet siellä eivät rajoitu vain tunteihin. Itse voisin kuvitella itseni ihan hyvin joogaretriitissä, painonnostokoulussa tai kehonpainotyöpajassa treenaamassa! Esikoisen voisin hyvin tuupata lasten budokouluun!

Korjaamon tuntien ajan lapsethan saavat olla mukana seuraamassa tunteja, mikä on (meille) mahtava mahdollisuus! (Pakon edessä) kokeilimme tosiaan tätä mahdollisuutta pari kertaa, ja sanotaan näin, että aivan yhtä rentouttavaa liikkuminen ei ole, jos joutuu tunnin aikana kolme kertaa viedä lapset vessaan, sovittelemaan pari riidat ja kieltämään lapsia vähän väliä verrattuna siihen, että voisi keskittyä vain omaan liikkumiseen. Mutta se mahdollisuutena on huikea! Siinä karisee viimeisetkin "tekosyyt" lasten hoidon järjestymiselle.

No sitten siihen otsikkoon, pyörryinkö? En, mutta lähellä oli! Tunti vaan oli juuri se, jossa vähiten pyörtymistäni odotin, nimittäin flowjooga :-D Jooga oli todellinen HOTjooga, sillä ilmanala juuri sinä päivänä, kun olimme joogaamassa, sattui olemaan sellainen, että hiki vaan valui jo ihan silloinkin, kun ei edes tehnyt mitään. Juuri hyvä, sanoi mieheni. Minä olin asiasta eri mieltä, heh.

 

Liikuntarintamallani on edelleen tulossa jotakin todella mielenkiintoista, meinaan pääsen testaamaan lajeja, joita en ole koskaan ennen testannut.... Jännää! Niistäkin kuulette myöhemmin lisää! Maistiaisia niistä jakelen varmasti jo ennen tekstiä instagramiini: skribentti.

Kiitos Training Camp Korjaamo liikunnallisesta yhteistyöstä (ja mieheni ja ystäväni kuvauskohteena olemisesta sekä lastenhoitajat yhteisten urheiluhetkiemme mahdollistamisesta)!