"Pikkukauppareissun" ostokset

Meillä käy näin usein: mennään muka "pikkukauppareissulle", mutta ostosten yhteissumma onkin yli satasen! Kauppakassipostauksia toivotaan aina silloin tällöin, joten tässä nyt yksi aika normaali ostoskuvapostaus. Ostoksilla käytiin Prismassa ja ostosten yhteissumma on noin 150e. Tämä on sinällään tosi perusostossetti, sillä juhliin tai muihin erityistilanteisiin emme tällä ostosreissulla varautuneet. Lihat ja kananmunat ostamme pääsääntöisesti paikallisesta lähi-luomupiiristä ja superfoodit tilaamme pääsääntöisesti Foodinilta. Muuten käytämme Prismaa ja Lidliä ostospaikkanamme. Ja jep, ruoka on meidän taloudessamme aika suuri menoerä...

Miltä teidän 150 euron kauppakassi näyttää? Onko samoja juttuja kuin meillä vai ihan eri ostoksia?

Parin minuutin maidoton, gluteeniton ja sokeriton herkkuvälipala

Ei ole ulkonäöllä nyt kehumista (kiitos pienet keittiöapulaiseni :-)), mutta helppoudella, nopeudella, terveellisyydellä ja herkullisuudella on! 

Minä suosin käytännöllisyytensä vuoksi pikaruokaa aika usein. Ja tämä resepti on pikaruokaa tai oikeastaan pikaherkkua. Tämän osaa tehdä jo meillä reilu kolmivuotiaskin. Ja on yllättävän hyvää, uskokaa pois!

Kesäkurpitsa-viinirypälecocktailtikut 

(makea) kesäkurpitsa

viinirypäleitä

kookosöljyä

vaniljanmakuista riisiproteiinia

Pese kesäkurpitsa ja viinirypäleet. Pilko kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi ja puolita viinirypäleet. Kieritä pilkotut kesäkurpitsat ja viinirypäleet sulatetussa kookosöljyssä ja sen jälkeen riisiprotskussa. (Meillä tämä pyörittelyosuus ei ollut kovin tasaista, mutta hyvää se on epätasaisenakin :-D) Jähmetä pyöritellyt palaset jääkaapissa minuutin ajan. Työnnä palaset cocktailtikkuihin ja nautiskele. Halutessasi voit käyttää myös suklaanmakuista protskua (esimerkiksi tätä), ja tietenkin se voi olla myös muuta kuin riisiprotskua (esimerkiksi tätä).

Yhteistyössä Foodinin kanssa

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata :-) Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, - niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa :-) 

Onhan teidänkin suolistossa paljon hyviä tyyppejä?

Meidän ravintolisien käytöstä kysellään suht usein, ja olemme tarjonneetkin pieniä maistiasia siellä täällä, lähinnä aikaisempien tekstien kommenttiosioissa. Nyt päätimme tehdä näistä asioista hieman kattavamman juttusarjan. Tässä ensimäisessä osassa käsittelemme suolistoa ja siihen liittyviä ravintolisiä. Seuraavissa osissa käymme läpi vitamiinit ja mineraalit sekä hivenaineet. Aloitetaan perusasioista, tietenkin.

Eviran mukaan ravintolisällä tarkoitetaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat yhden tai useamman ravintoaineen tai muun aineen, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, tiivistettyjä lähteitä. (1.)

Ravintolisäkenttä on melkoisen suuri ja siellä on paljon erilaisia valmisteita. Hintahaitarikin on valtava. Ennen valintapäätöstä kannattaa kiinnittää huomioita ainakin seuraaviin seikkoihin:

Laatu. Tämä on jokseenkin itsestään selvää. Laatu tässä kontekstissa tarkoittaa ensinnäkin ravintolisän valmistusta. Eri maissa on erilaisia säädöksiä ja laatuvaatimuksia. Yleisesti ottaen Euroopassa, etenkin Suomessa, kriteerit ovat paljon tiukempia kuin esimerkiksi USA:ssa. Toisaalta laatu tarkoittaa sitä, että ravintolisään ei ole lisätty (turhia) halpoja täyteaineita. Esimerkiksi samaa vitamiinia voi ostaa tablettina, kapselina tai nestemäisenä liuoksena. 

Muodot. Vitamiineilla ja mineraaleilla on monia muotoja. On synteettisia ja luonnollisia, aktiivisia ja vähemmän aktiivisia. Esimerkkinä vaikkapa B9-vitamiini: foolihappo vs. folaatti. Ensin mainittu ei ole kovin hyvin elimistön hyödynnettävissä, mutta jälkimmäinen, sen luonnollinen muoto, on.

Annos. Vaikka olisi kuinka laadukas tuote, mutta annoskoko on riittämätön tai toksinen, ei ravintolisällä saavuteta sille oletettua hyötyä. Annostus on hyvin yksilöllinen asia, jos haetaan terapeuttisia vaikutuksia. Yleisillä ravitsemussuosituksilla torjutaan vain puutostiloja, niillä ei välttämättä ole terveyden optimoimisen kanssa paljoakaan tekemistä. Yksinkertaisin tapa selvittää omat itselle tarpeelliset ravintolisät ja niille sopiva annostus ovat laajat verikokeet, siis vitamiini- ja hivenainemittaukset.

Muita tekijöitä, jotka kannattaa huomioida ovat ajoitus, yhteisvaikutukset ja imeytyminen. Näistä kuulette vinkkejä nyt ja seuraavissa osissa.

Suomen markkinoilla on muutamia hyviä ravintolisävalmistajia, jotka läpäisevät meidän perheen tiukat kriteerit ja yksi niistä on Biomed. Heidän strategiana on perustaa valmisteiden teho uskon sijaan moderniin tutkimukseen. He varmistavat tuotteiden vaikutusmekanismit tehokkaiksi yhdessä alan huippuosaajien kanssa. (2.)

Suoliston hyvinvointi. Imeytyminen liittyy olennaisesti suolistoon. Suoliston pitää olla kunnossa, siis toimia oikein, jotta sieltä voi jotakin myös imeytyäkin. Esittelemme seuraavaksi suoliston hyvinvointia tukevia tuotteita, joita me itse käytämme.

Jos suolisto ei toimi kunnolla tai epäillään imeytymishäiriötä, kannattaa ensin kokeille Biomedin Silicum Tonic:ia. Se on piihappogeeli, joka sisältää myös karamelloosia. Se tekee suoliston seinamälle suojaavan kalvon, joka rauhoittaa suolistoa ja antaa sille aikaa korjata itseään. Pii sitoo itseensä suolistosta haitallisia aineita ja siten puhdistaa putkistoja samalla. Me olemme antaneet Silicum Tonic:ia lapsille aina mahdollisen ripulin ensioireiden ilmentyessä tai jos olemme huomanneet allergioista kärsineen lapsen laittaneen suuhunsa jotakin hänelle epäsopivaa. Olemme käyttäneet tuotetta muutamia päiviä ensioireiden ilmentymisen jälkeen, siihen asti kunnes suoliston tilanne on jälleen rauhoittunut.

Probiootit eli maitohappobakteerit ovat suolistolle äärimmäisen tärkeä asia. Suoliston hyvä bakteeritasapaino vaikuttaa olennaisesti terveyteen monella tapaan. Tämän bakteerikannan voi nykyisin myös tuhota hyvin helposti, esimerkiksi jo yhdellä antibiottikuurilla (meidän perheessä tästä todellakin on kokemusta!). Ne bakteerit, mitä ruokit, myös lisääntyvät suolistossa. Siksi jokaisen on syytä ajoittain vahvistaa suoliston hyviä bakteereja. Hyvä taistelusuunnitelma voisi olla seuraavanlainen:

1., 2. ja 5. päivä aamulla ennen aamiaista yksi pussi Biomedin Replete Intensive

Päivät 7-14 Biomedin Acidiphilus Forte  1-2 kapselia päivässä

Sen jälkeen ylläpitoa Biomedin Acidophiluksella 1-2 kapselilla päivässä

Muista myös lisätä ruokavalioosi hapatettuja ruokia, kuten jukurtit, suolakurkut (ei mastekurkut), hapankaali, kefiiri, kombucha ynnä muut sellaiset. (Ekstravinkki blogistani kolmen vuoden takaa: voit käyttää maitohappobakteereita myös itse jukurtin tekoon: klik!)

Jos et ole aikaisemmin käyttänyt maitohappobakteereja, huomaat ensimmäisinä päivinä kirjaimellisesti, miten suolistossa käydään reviirisotaa. Vatsa saattaa siis toimia hieman liiankin hyvin.

Jos suolisto ei voi hyvin, kuten esimerkiksi vuotavan suolen oireyhtymässä, jonka epäillään olevan merkittävä taustatekijä monessakin suolistovaivassa ja muissa sairauksissa, on todennäköistä, että myös monien ravinteiden imeytyminen on heikentynyt. (3.) Tässä yhteydessä täytyy mainita vitamiini B-12. Sen imeytyminen riippuu paljolti suoliston kunnosta. Jos tiedät kärsiväsi suoliston heikosta kunnosta, voisi olla aiheellista mittauttaa B-12 vitamiini taso verikokeella tai sitten ottaa varman päälle ilman verikoetta ja käyttää luonnollisessa muodossa olevaa Biomedin B-12 tippoja.

A-vitamiinilla on myös tärkeä rooli muun muassa limakalvojen kunnon ylläpitämisessä, siksi sen käyttöä ravintolisänä voi myös harkita tässä yhteydessä, jos ei syö luomumaksaa viikottain. Huomautus vegaaneille ja kasvisruokaa suosiville: muistattehan, että kasviperäinen a-vitamiini eli beetakaroteeni ei ole kovin hyvin elimistön hyödynnettävissä verrattuna eläinperäiseen retinoliin. Sama koskee B-12 vitamiinia, jonka aktiivinen muoto tulee eläinkunnan tuotteista!

Seuraavassa osassa syvennymme tarkemmin vitamiinien maailmaan.

Yhteistyössä Biomedin kanssa 

Postauksen on näpytellyt suurimmaksi osaksi mieheni - meidän perheen paras ravintolisäasiantuntija.

Lähteet:

1.Ravintolisän määritelmä: https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/ravintolisat/
2. Biomedin filosofia: http://www.biomed.fi/
3. Vuotavan suolen oireyhtymä: https://draxe.com/7-signs-symptoms-you-have-leaky-gut/
 

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2

Luitko jo ensimmäisen ja toisen tekstini koskien käymääni True Heartsin NLP:tä? (Kurssini on siis ensimmäinen, Practitioner.) Jos et lukenut, ne löytyvät täältä: Matkalla itseeni ja NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen. Nuo tekstit kannattanee lukea ennen tätä tekstiä :-) Tässä tekstissä jatkan muutamalla lisävinkillä, joita olen itse hoksannut syvemmin NLP:n kautta. Käsittelen vinkkejä lähinnä vanhemmuuteen liittyen, mutta toki, nämäkin vinkit ovat sovellettavissa ihan kaikkiin elämänalueisiin.

1) NLP:n yksi perusperiaatteista on systeemiteoria: jos ongelmat jatkuvat aina vain samanlaisina ja ihmisten käyttäytyminen jatkuu aina vain samanlaisena, kehä kiertää itseään muuttumatta - näin ongelma tuskin poistuu. Tässä vaiheessa, kun tämän tajuaa, on jotakin muutettava. Siis: esimerkiksi jos riitely toistuu aina saman kaavan mukaan, ja asia vaivaa, kannattaa ehdottomasti muuttaa jotakin osaa tässä systeemissä, niin koko systeemi voi muuttua! Tämä on yksinkertainen, mutta niin tärkeä asia. Systeemin osan muuttaminen saattaa olla yllättävänkin vaikeaa, mutta todella kannattavaa.

2) Ankkurointi, asia, joka voi mahdollistaa vaikka mitä lapsen kanssa toimiessa! Yksinkertaisimmillaan ankkuroinnin voi ymmärtää vaikka sen kautta, kun miettii, miten tietyn musiikkikappaleen/hajun kuultaessa/haistaessa tulee mieleen tietty tilanne/tunne, jossa musiikin/hajun on ensi kertaa/toistuvasti kuullut/haistanut. Tämä on ollut luonnollinen ankkurointitilanne. Ankkurointia voi tehdä myös tarkoituksellisesti. Tehkää vaikka rentoutumisharjoitusta lasten kanssa tietyn musiikin aina soidessa taustalla. Sitten, kun tulee tilanne, jossa haluat luoda lapselle lisää rauhallisuutta, niin laita tämä kyseinen kappale soimaan ja saat ankkuroitua rauhallisuutta lapsiin. Tai kokeile ankkuroida lapseesi itseluottamusta: käy esimerkiksi laskemassa kätesi toistuvasti lapsesi olkapäälle rauhallisesti silloin, kun hän tekee jotakin leikkiä/tehtävää/läksyä/toimintaa luottaen itseen ja innoissaan ("flowssa"). Sitten, kun tulee vastaan tilanne, jossa lapsi on epävarma itsestään ja toiminnastaan, käy laskemassa kätesi lapsesi olkapäälle samalla tavalla kuin edellisissä tilanteissa. Näin hän saa käyttöönsä ankkuroitua itseluottamusta.

3) NLP:ssä painotetaan peiliin katsomista ja omaa henkilökohtaista kasvua - siis sitä, että useimmiten ne asiat, mitkä pistävät ärsyttämään, ovat jollakin tavalla sellaisia, joissa olisi syytä tarkastella itseään ja sitä, miksi juuri ne asiat/ihmiset pistävät ärsyttämään/aiheuttamaan muita voimakkaita tunteita (toisin sanoen tulisi katsoa peiliin). Tämä on ohje, mikä on yleisesti ottaen oikein toimiva ja tosin samalla kyllä aika vaikea. Mutta myös NLP:n oppien mukaan jatkuvan peiliin katsomisen ja itsestään vikojen etsimisen voi kuitenkin lopettaa, jos vastassa on persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tämä oli suuri helpotus: minä olen vuosia ja vuosia yrittänyt ymmärtää, tarkastellut omia toimintatapojani, itkenyt "virheitäni",  yrittänyt kaikkeni tietyissä suhteissa - siis todellakin katsonut peiliin - ja ihan ilman mitään vaikutusta! Ja näissä suhteissa vastassa ovat olleet juurikin persoonallisuushäiriöiset ihmiset. Ei siis ihme, että peiliin tuijottaminen ei ole tuottanut tulosta! Kaikissa muissa suhteissa peilin tarkasteleminen on siis hyvinkin tarkoituksenmukaista, mutta pakene hyvä ihminen, jos kohtaat persoonallisuushäiriöisen ihmisen! Päästä irti ja lähde! Ja se, miten tämä minulla liittyy juuri vanhemmuuteen, on se, että ne yhdet kököimmistä suhteista ovat olleet juurikin isovanhemmuussuhteissa kohdistuen myös lapsiini, ollen siksi erityisen kipeitä, sillä ne vaikuttavat minun lisäksi seuraavaan sukupolveen.

4) NLP:ssä tutustutaan myös ihmisyyden "nippelitietoihin". On erittäin mielenkiintoista tutustua teorioihin (ja sitten teorioihin käytännössä), miten erityyliset ihmiset (visuaalinen, kinesteettinen, looginen, auditiivinen) liikuttavat silmiään eritavalla, kun he muistelevat asioita, keksivät asioita, kuvittelevat jonkun äänen ja niin edelleen. (Silmien automaattinen liikuttelu on yhteydessä aivoihin ja niiden tiettyihin alueisiin.) Parhaimmassa tapauksessa tällainen pieni toisen ihmisen tarkkailu voi antaa esimerkiksi sen viimeisen vihjeen siitä, puhuuko hän totta (muiden vihjeiden ohella). Lapsen kanssa toimiessa silmänliiketeoriaa voi käyttää esimerkiksi niin, että kun on tietoinen lapsen toimintatyylistä (edellä mainitut tyylit suluissa), voi häntä opettaa tietoisesti katsomaan tiettyyn suuntaan silloin, kun hän esimerkiksi ei muista jotakin asiaa oman luonnollisen tyylinsä kautta. Esimerkiksi: jos lapsi muistelee, millaista mökillä on olla, ja hän osaa kertoa vain niitä asioita, jotka liittyvät tuntoaisteihin (esimerkiksi lämmintä, märkää), häntä voi ohjata katsomaan tiettyyn suuntaan, josta haetaan visuaaliset muistot - ja näin ollen lapsen mieleen saattaa tulla esimerkiksi joitakin näköhavaintoihin liittyviä asioita (kaunista, vihreää)! Tällä tavalla harjoitellen voi myös se automaattinen muistaminen pikkuhiljaa parantua ja kehittyä ja monipuolistua. He, jotka kuulevat silmänliiketeoriasta ensimmäisen kerran, ajattelevat usein, että silmänliikkeiden hallitseminen on helppoa ja toista voi juksata niitä muuttamalla. Me kokeilimme ja harjoittelimme tätä NLP:ssä käytännössä: ei onnistu. Silmänliikkeet ovat spontaanin puheen ohella täysin hallitsemattomat! Että juksauksen voi unohtaa.

5) Se, mihin keskityt, lisääntyy. Tarvitseeko tästä sanoa muuta? Simppeli, kaikenkattava NLP:n ohjenuora elämään, myös lastenkasvattamiseen. Huomio lapsessasi positiivisia asioita, löydä elämästäsi kiitollisuuksien aiheita, keskity vahvistamaan lapsen positiivista käyttäytymistä jne. niin ne lisääntyvät. Keskity hyviin asioihin!

Tässäpä taas pieniä otteita sieltä täältä, mitä minä olen NLP:stä saanut irti. Tosin vain pienen pieni murunen... Toki monet tässäkin esiteltävät asiat ovat sellaisia, joihin tarvitsee perehtyä paremmin kuin yhden kappaleen verran, jotta varmasti mahdollistaisi keinon toimivan arjessa. 

Oikein mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä jännitellään sitä, pääsenkö tulevan viikonlopun NLP:hen vai olenko kenties synnärillä silloin... :-)

Miehen maidoton herkkukeitto: kermainen myskikurpitsakeitto

Mieheni ei ole koskaan ollut oikein keittojen ystävä, mutta nyt viime aikoina hän on hieman niistä innostunut ja yksi päivä hän kokkaili tällaisen kermaisen, pehmeän ja makeahkon myskikurpitsakeiton. Keitto on maidoton ja gluteeniton.

1 keskikoinen myskikurpitsa
0,5 dl kookosmannaa
2 tl sipulijauhetta
0,5 tl kuivattua timjamia
ripaus suolaa
0,5-1 dl vettä

Halkaise kurpitsa pitkittäissuunnassa. Poista siemenet. Paista uunissa 200 asteessa 45-60 minuuttia, kunnes kurpitsan malto on pehmeää.

Kaavi malto kattilaan.

Lisää kookosmanna.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä sileäksi.

 Mausta ja lisää vettä halutun koostumuksen aikaansaamiseksi.

Keitto on herkullinen sellaisenaan, mutta voit lisätä siihen vaikka metsäsieniä ja jonkun proteiinilähteen (pekonikuutiot, jauheliha tms.) Ohjeesta tulee yksi annos.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Vauva on tullut taloon

Pikkuveli lykätään rattaiden kyytiin ja työnnetään edestakaisin taloa, koska nyt nukutetaan vauvaa. (Tosin nämä rattaat ovat isoin mahdollinen leikkiauto, mikä meiltä löytyy.)

Bataatinpalat muussataan lautasella soseeksi ja isoveli syöttää pikkuveljeä. (Tosin tämä vauva syö itse siinä välissä lihanpaloja toisella haarukalla.)

Kaksi ihmistä istuu huoneen nurkassa sylikkäin, ja kun heiltä kysytään, mitä he tekevät, tulee vastaus "imetetään". (Tosin pikkuveli on tämä vauva ja isoveli on äiti ja he yhdessä rätkättävät leikkinsä päälle.)

Purulelut kaivetaan kaapista ja ne löytävät tiensä pikkuveljen suuhun. (Tosin tämä pikkuveli on jo kolmevuotias.)

Itkuhälyttimestä kuuluu voimakasta itkua. (Tosin itku on teeskentelyitkua ja se kuuluu sängyn alta.)

Vauva istuu potalla ja hoitaja hakee vessapaperia. (Tosin vauvan potta sijaitsee leikkihuoneessa, potta on leikkiteekannu ja tämän vauvan peppu ei mahdu siihen lainkaan.) 

Kun joku ehdottaa musiikkia, tulee äkäinen, mutta kuiskaava vastaus: Ei nyt! Vauva nukkuu! (Tosin tämä vauva on piiloutunut sohvalle tyynykasan alle ja itse huutelee sieltä vaikka mitä.)

Meille on tullut vauva. (Tosin eräs vauva majailee edelleen äidin mahassa.)

Parempaa kuin kaupan maitosuklaa!

Aika moni on varmaan jo tehtaillut omassa keittiössään raakasuklaata, tai ainakin maistanut sellaista jossakin muualla? Mitä sitten, jos tahtoisikin välillä tehdä itse terveellisemmistä aineksista enemmän maitosuklaan tyylistä suklaata? No, tässä tulee resepti teille, jotka kaupan maitosuklaiden perään vielä haaveilette! En tahdo liikaa ylistyssanoja tästä suklaasta nyt ladella... mutta sanonpa vaan, että tuskin tämän jälkeen käytte siellä kaupan hyllyillä enää notkumassa, heh :-)) 

60g kookosmannaa
20g kookossokeria
30g kaakaojauhetta
15ml vaniljanmakuista heraproteiinia
ripaus suolaa

Sulata kookosmanna vesihauteessa juoksevaksi. Lisää muut aineet joukkoon, koko ajan sekoittaen.
Kaada massa laakeaan astiaan ja laita se pakkaseen puoleksi tunniksi. Nauti maitosuklaa ”jäisenä” eli suoraan pakkasesta.

Huomaathan, että tämä resepti ei ole maidoton, sillä käytämme tässä reseptissä ehdottomasti meidän lemppareinta lehmänmaidosta tehtyä heraproteiinia, nimittäin Foodinin niittyheraproteiinia. Meidän proteiinijauheista on kyselty muutamaan otteeseen, joten tulee sekin tässä nyt kerrottua :-) Jos siis tahtoo käyttää jotakin heraproteiinia, niin suosittelemme tätä maussakin ylivoimaista (uskokaa, olemme kokeilleet todella montaa eri vaihtoehtoa!), matalassa lämpötilassa valmistettua korkealuokkaisesta ruoholla ruokittujen lehmien maidosta tehtyä protskua! Tämä protsku ei sisällä lainkaan kaseiinia, joka yleensä on maidossa allergisoiva ainesosa. Ja tämä tuote ei siis sisällä mitään ylimääräistä, vaan kaikki on luonnon omia aineita (heran lisäksi vain stevia ja aito vanilja)! Jos et tahdo käyttää maitoproteiinia, niin riisiproteiini on myös hyvä vaihtoehto (esimerkiksi tämä).

Yhteistyössä Foodinin kanssa 

10 toivetta synnytykseen

Pikkusankarin synnytys oli kaamea, järkyttävän tuskainen ja epäoikeudenmukainen, ikuisesti kylmiä väreitä aiheuttava muisto. Minimullistajaa mentiin synnyttämään pelkopolikäyntien kautta - ja se synnytys tapahtuikin paljon onnistuneemmin! Missään nimessä kivuton, kiva eikä haikailemisen arvoinen sekään synnytys ollut, mutta sellainen, jonka soisin toistuvan mieluummin, kun näitä kahta vertaa. 

En ole kovin paljon tätä kolmatta synnytystä miettinyt, sillä jo raskauden alusta lähtien minulle on ollut aika selvä, mitä siltä toivon. Kirjoittelin yksinkertaistetun, simppelin kymmenen kohdan toivelistan tulevaa synnytystä silmällä pitäen.

1. Heti, kun supistukset alkavat olla vähänkään kivuliaita ja säännöllisiä, laitamme TENSin päälle.

2. TENSin asentamisen jälkeen on aika lähteä sairaalaan, jonne meiltä on 40 minuutin matka.

3. Kaiken mahdollisen ajan olen liikkeellä ja käytän jumppapalloa avuksi.

4. Kun TENS ei enää tehoa suppareihin, siirryn ammeeseen liikuskelemaan.

5. Mieheni on hyvä hieromaan, ja hän helpottaa oloani niillä otteilla, millä suinkin kykenee.

6. Jos/kun kipu yltyy sietämättömäksi, tahdon kivunlievitystä, todennäköisesti spinaalin. 

7. Tahdon ponnistaa konttausasennossa, toinen jalka sivulle nostettuna.

8. Toivomme, että napanuora saa sykkiä loppuun asti ja että mies saa sen katkaista.

9. Haluamme, että heti synnytyksen jälkeen valot himmennetään ja vain välttämättömät hoitotoimenpiteet tehdään, niin, että voisimme välittömästi vain keskittyä rinnalla oloon ja yhteiseen ensimmäiseen kohtaamiseen.

10. Jos kaikki on kunnossa, sairaalasta tahdomme kotiin mahdollisimman pian. 

Tietenkään, mistään ei voi tietää mitään, kun on kyse synnytyksestä. Mutta onneksi toiveita ja suunnitelmia saa ja kannattaakin olla. Synnytyksen jälkeen mielenkiinnolla palaan näihin toiveisiin... Eikä synnytykseen ole enää montaakaan viikkoa, sillä vauva on virallisesti ihan lähipäivinä täysiaikainen, iik!

Bataattiranskikset uusilla ulottuvuuksilla

Jo aika monta vuotta ennen kuin bataattiranskiksista tuli valtavirtaa, meillä niitä tehtailtiin pakon edessä (lue: imetysdieetti). Kaikenlaisia ranskiksia siis on tullut tehtyä tässä vuosien varrella! Tällä hetkellä ne tehdään meillä seuraavanlaisesti. Ohjeesta tulee kaksi pellillistä ranskiksia.

Pese ja kuori 1kg bataatteja (jos käytät luomubataatteja, niitä ei välttämättä tarvitse kuoria). Leikkaa bataateista viipaleita.

Raasta haarukalla urat kummallekin puolelle viipaleita. Raastaminen lisää paistopintaa, saa maut imeytymään paremmin ja tuo mukavaa suutuntumaa ranskiksiin, kun niistä tulee rapeampia. Leikkaa viipaleet ranskiksen muotoisiksi pötköiksi. Levitä ruokalusikallinen kookosöljyä ranskisten sekaan sormin mahdollisimman tasaisesti.

Paista ranskiksia uunin keskitasolla 225 asteessa 30-40 minuuttia. Kääntele ranskiksia paistoajan puolivälissä. Kun otat ranskikset uunista, mausta ne suolalla.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Terveysteot, joihin minä EN suostu!

Okei, tiedättehän te, meidän perhe on tosi kiinnostunut hyvinvoinnista ja ravinnon sekä muidenkin elämäntapojen vaikutuksesta ihmisten toimintakykyyn - ehkäpä elämämme on jossakin määrin terveyshifistelyä ja biohakkerointiakin jopa - koska yksinkertaisesti se on meidän juttumme! :-) Me emme kuitenkaan ole tiukkiksia, ja nyt päätinkin karistaa liiat terveyteen liittyvät kultakehykset yltäni ja kertoa teille topkutosen asioita, joita en todellakaan tekisi vain sen takia, että ne ovat superterveellisiä! Postausaihe tuli mieleeni, kun tässä yksi päivä laitoin instaani (@skribentti) kuvan hellamme ääreltä ja kerroin, että se soossi ei todellakaan ole tulossa minun suuhuni...

1) En söisi etikkaa, maksaa enkä luuliemiä. Voi näitä terveellisiä, täynnä ravintoa olevia ruokia! Näille olen antanut monen monta mahdollisuutta, mutta eivät vain uppoa, eivät millään. Ruokakokonaisuus menee pilalle, jos näitä aineksia on niissä edes hippasen. Oksennus on aina lähellä, kun näitä ruokia edes haistaa (myös ei-raskaana ollessa siis). Muutenkin, minulla on periaate, että en syö mitään, edes superterveellistä, ellen pidä sen mausta.

2) En menisi avantoon, kylmiin suihkuihin enkä kylmähoitoihin. Hei hei kipeydet ja tervetuloa virkistynyt olo ja verenkierron tehostuminen, sanovat kylmäaltistajat ja tutkijat. Olen tosi, tosi herkkä kylmälle, enkä missään nimessä kykenisi tällaiseen aktiviteettiin, VAIKKA tiedän, että kylmäherkkyys voisi vähän helpottua näiden avulla.

3) En harrastaisi hot joogaa tai muitakaan lämpöisten tilojen lajeja. Lihakset vetreytyvät, aineenvaihdunta boostautuu, lihasvammatodennäköisyys vähenee, mutta... Vähän sama perustelu kuin yllä: en sopeudu tosi kuumiin paikkohin, varsinkaan, jos siellä tarvitsee tehdä mitään aktiivista. Kolmen viikon häämatka Thaimaahan oli ihan tuskaa, enkä suostu enää matkaamaan maahan, jossa on 30 astetta tai sen lähelle lämmintä. Hikoilu esimerkiksi hot jooga -salissa on kauhistuttava asia minulle ja pelkäisin, että en saisi siellä happea.

4) En lähtisi hiljaisuus-rauhoittumis-meditaatioretriitille. Tältä retriiriltä tulet varmasti kuin uutena ihmisenä takaisin, suorastaan zen-buddhana, jonka pinna on maailmanympäryksen mittainen ja jonka elämäntarkoitus on kirkastunut niin kristalliseksi, että haluat luopua kaikesta materiasta... Voisin lähteä kyllä johonkin joogaretriitille, mutta se, että olisin viikon pari vain hiljaa ja mietiskelisin vain oman pään sisäisiä juttuja yksikseni, ei olisi niin kuin yhtääääään minun juttuni! Huh sitä ajatustakin jo!

5) En kykenisi luopumaan kengistä ja ryhtymään paljasjalkalaiseksi... Jalkapohjien iho vahvistuu, jalkapohjan pienet lihakset saavat uutta tarvittavaa ärsytystä ja pääset maadoittumaan aina, kun kuljet ulkona! Tämä ei tule onnistumaan, koska, no, tykkään kengistä, pelkään maan pieneläimiä ja edelleen, olen herkkä kylmyydelle... :-)

6) En voisi paastota kovinkaan pitkään. Suolisto saa lepoa ruuankäsittelystä, mieli virkistyy, on aikaa tehdä kaikkea muutakin kuin ruokaa... Ei, ei, ei. Taidan tietää sen jo kokeilematta, että pitkä paasto ei vain olisi minun juttuni. Ehkä se on mielenheikkoutta, mutta tuskin pystyisin olemaan ilman ruokaa kauaa :-D Eikä kyllä tee mieli testatakaan :-D

Mitkä teillä ovat ehdottomat nounout, vaikka ovatkin terveellisiä/superterveellisiä juttuja? Vai onko teillä sellaisia edes?

Jotakin todistetta siitä, että tämäkin blogi on lifestyleblogi

Selailin postauksiani taaksepäin etsiessäni tiettyä reseptiä, ja kiinnitin taas kerran huomioni siihen, että viimeksi aito kuulumispostaus on kirjoitettu heinäkuussa. Hups taas. Olisiko siis jo aika kertoilla yleiskuulumisia, kun tätä blogia kuitenkin lifestyleblogiksi kutsun...? :-D (Eikö lifestyleblogiin kuulukin olennaisesti kuulumispostaukset...) Minun on aina yhtä huvittava huomata, miten vaikeaa on kirjoittaa omista kuulumisistaan ihan muuten vain. Yleensä tekstini kun pyörivät jonkin teeman ympärillä. No, pistetään taas tämän vuoden kuulumispostaus pakettiin. Heh. 

Mitäs tässä puolessa vuodessa on siis tapahtunut? No, raskautta on tapahtunut. Sehän se tietysti isoin kuuluminen on ollut, meille kaikille perheessämme. Työarkeni kodin ulkopuolella on ohi, ja hommat jatkuvat kotona :-D On tätä aikaa vaan niin kovasti odotettu ja tästä haaveiltu - olo on siis sen suhteen oikein onnellinen! Tuleva vauva on mukana oikeastaan kaikissa poikien puheissa. Mahaa pussaillaan, halaillaan ja sille puhutaan jatkuvasti. Tulevasta, muuttuvasta arjesta pojat puhuvat tosi usein, monta kymmentä kertaa päivässä. Ja mahtavaa, että puhevire on aina niin positiivinen! Molemmat odottavat, että pääsevät leikittämään vauvaa. Ja varsinkin Pikkusankari odottaa itse vauvanhoitoa! Hän on kovin vauvarakas, ja kyläillessämme vauvapaikoissa Pikkusankari yleensä tahtoo aina vauvan syliin, hakea avuksi vaippaa, työntää rattaita, vaihtaa hänelle vaatteita ja heiluttaa sitteriä. Uskon siis, että meillä neljällä arki rullaa oikein kivasti myös silloin, kun isi on töissä. Enkä muista, että Pikkusankari olisi koskaan ollut mustasukkainen Minimullistajasta, niin en osaa sitäkään pelätä. Pidän itsestäänselvänä sitä asiaa, että kaikille lapsille tulee antaa reilusti huomiota, vaikka lapsiluku kasvaa. Tästä yritän pitää kiinni edelleen. Tietysti pojilla on omat murheensa vauvan syntymän suhteen, suurimpana kuulemma se, että ei päästä ulkomaille nyt keväällä ja se, että en pääse ehkä aina pyyhkimään Minimullistajaa, kun vessasta sellainen kutsu käy :-D

Henkisesti siis vauvantuloon on meillä valmistauduttu oikein hyvin, mutta muuten vauvaa varten ei olekaan hankittu yhtään mitään. Muutamat kaverit ovat tuoneet ylijäämävauvatarvikkeitaan meille ja muutaman uuden ihanan jutun vauva on saanut ystäviltämme. Laskettuun aikaan on kuukausi, joten kai tässä on vielä aikaa miettiä, mitä tarvitsisi hankkia, heh. Aika stressittömästi mennään tässäkin asiassa, huomaan nyt. Työarki imi minusta ihan kaiken, joten kummiasiatkin ovat vielä ihan keskeneräisiä... Uuuups. No, vasta viikko takana äitiyslomaa, joten ehkäpä tässä tulee vielä aikaa ja jaksamista tehdä (ainakin ne melkein pakolliset) keskeneräiset hommat loppuun. Haaveilen myös osteopatiasta ja vyöhyketerapiasta, mutta ne taitavat jäädä käymättä ihan vain kustannussyistä.

Vaikeasta raskaudesta huolimatta olen poikien takia yrittänyt puuhastella normaaleja juttuja heidän kanssaan, ja onneksi olenkin - ehkä se on yksi syy, miksi pojat ovat edelleen positiivisin mielin raskauden suhteen! En ole pelännyt tiukkojakaan supisteluja, jäätäviä liitoskipuja enkä ketteryyden menettämistä... Sitten vaan on menty hitaammin, levätty välillä ja huokailtu ja nostettu jalat ylös missä sitä sitten ollaankaan oltu. Ja yhdessä naurettu sille olotilalle. Tämän vuoden puolella ollaan käyty melkein normaaliin tahtiin kylpylässä, kylässä kavereiden luona, joissakin seurakunnan menoissa, sisähuvipuistoissa, museoissa, messuilla, pulkkamäissä sekä teattereissa. Ja tietty kevään kohokohdassa: Disney on Icessä! Vaikka touhut ovatkin fyysisesti olleet aika rankkoja, niin onhan se henkisesti mahtavan virkistävää harjoittaa kulttuuria minun huipputyyppien kanssa. :-) Tässä keväällä Tampereen teatteri lahjoitti meille kolmeen teatteriesitykseen liput, mikä todellakin sopi meidän teatteria rakastavalle kolmikolle! Pikkusankarin kanssa kävimme katsomassa Saiturin joulu-näytelmän ja molempien poikien sekä Mummon ja kummin kanssa Tuttiritari ja Lohikäärmeen salaisuus-näytelmän. Aikuisille suunnatun Ulkomaalainen-näytelmän kävin katsomassa kaverini kanssa.

Uskon, että Saiturin joulu-näytelmä ei olisi sopinut yhtään nuoremmalle kuin tämä meidän eskarilainen on, sillä siinä oli pelottavia kohtauksia. Meidän tottuneelle teatterikävijälle näytelmä oli kuitenkin tosi mieluinen ja paljon puhuttava kokemus. Näytelmä oli samaan aikaan mielenkiintoisesti tehty sekä hyvin opettavainen! Näytelmässä käsiteltiin itsekkyyttä, rahan valtaa, anteliaisuutta, menneisyyden katumista ja anteeksiantoa. Väliajalla esikoinen totesi, että "jatkuisipa se näytelmä jo"! Tämän näytelmän teemoista on puhuttu monen monta kertaa reissun jälkeen! Voi olla, että Saiturin joulu esitetään taas ensi jouluna Tampereen teatterissa, joten kannattaa pitää se mielessä, jos etsii joulunaikaan liittyviä teatterijuttuja loppuvuodesta!

Ulkomaalainen-näytelmä oli oikeasti hauska - siis sellainen, jossa purskahtelin nauruun monesti! Ja niin taisi purskahdella vierustoverinikin! Sanailu oli kekseliästä ja näyttelijäsuoritukset mainioita ja tarinakin aika hullu! Aika monta "mukahauskaa" teatteria nähneenä tätä voin kyllä aidosti suositella :-)

Tuttiritari oli meille uusi juttu, ja kuulinkin jälkikäteen, että sitä esitetään mm. Pikkukakkosessa. Me vaan emme olleet siihen törmänneet missään, kun meillä töllö saattaa olla kuukaudenkin kiinni putkeen. Se ei teatterikokemusta mitenkään muuttanut, sillä pojat viihtyivät mainiosti näytelmää katsoen. Esitys oli musiikintäyteinen, värikäs ja hauska. Esityksestä aikuinenkin löysi oman tasonsa, joten katsomiskokemuksena näin kolmekymmentä vuotta vanhempanakin ihmisenä se oli oikein kiva, vaikka tietenkin näytelmä oli enemmän lapsille suunnattu. Ainoa miinus tässä näytelmässä oli se, että lasten istuinkorokkeet loppuivat kesken, eikä niitä riittänyt jokaiselle tarvitsevalle. Onneksi meillä Minimullistaja tykkää muutenkin istua sylissä, joten hän katseli minun, kummin ja Mummon sylistä suurimman osan näytelmästä.

Tuleville viikoille en ole uskaltanut pojille kulttuuria tai muitakaan suurempia reissuja luvata, ettei tule pettymyksiä, mutta harrastetaan niitä sitten nopeilla päätöksillä tai toivotaan, että joku muu haluaisi viettää aktiivisempaa aikaa poikien kanssa, jos minun vauhtini hiipuu tästä paljonkin. :-D Pojat kuitenkin kaipaavat toimintaa "jonkin verran" (todellakin heittomerkeissä :-D) arkeensa. Esimerkiksi Muumimaailman talvi oli Minimullistajan puheissa joka päivä, mutta niin pitkään ajomatkaan en vain enää itse kykene enkä kehdannut pyytää ketään muutakaan kuskiksi, eikä miehellä ja minulla ollut tuona talvirieha-aikana yhtäkään yhteistä vapaapäivää. Ehkä ensi vuonna sitten!

Minulla itsellä olisi vielä kaksi viikonloppua NLP:tä ennen laskettua aikaa, ja muutama muukin tosi mielenkiintoista pk-seudulle matkustamista vaativaa juttua tulossa tässä maaliskuussa, joista varmasti kuulette joko täällä blogissa tai ainakin instassa (jossa muuten tulee jaettua ihan näitä jokapäiväisiä tapahtumia päivittäin: @skribentti). Niin, kaikki tämä tapahtunee, ellei vauva päätä syntyä ennen laskettua aikaa. Ja jos päättää, hän on hyvin, hyvin tervetullut ja silloin kaikki muu on toissijaista.

P.s. Instagramissa on vielä tämä ilta aikaa osallistua ihanien ekologisten myrkyttömien kylpylelujen arvontaan - sinne siis te, jotka ette ole vielä arvontaan osallistuneet :-)

Kiitos teatterilipuista Tampereen teatteri!

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

Viime viikonloppuna oli minulla taas NLP-opintorutistus vuorossa, ja tietenkin tuonkin viikonlopun jälkeen pää oli täynnä ajatuksia ja keho täynnä fiiliksiä. (Ensimmäinen kirjoitukseni NLP:stä löytyy täältä: Matkalla itseeni.) Ajattelin nyt kirjoitella teille muutamia ajatuksia liittyen vanhemmuuteen, lasten kasvattamiseen ja noiden ihanien pienten ihmisten kanssa elämiseen, joita olen NLP:n kautta itse prosessoinut tavalla tai toisella.

1) Mieti, mitä oppimis/elämis/vuorovaikutustyyppiä lapsesi on ja mene hänen "kartalleen". Onko lapsesi eniten visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen vai looginen? NLP:ssä olemme tutustuneet käytännössä näihin tyyppeihin havainnoimalla itseämme ja muita ja purkamalla näitä havaintoja yhdessä. Tavoitteena on, että osaisimme arjen oikeissa tilanteissa havaita näiden tyyppien tyypillisiä sanamuotoja, toimimistapoja, ajattelutapoja, perusteluketjuja yms. ja näin pääsisimme lähemmäs näiden tyyppien ajatusmaailmaa. Kun ymmärrämme, miltä kantilta lapsemme maailmaa katsoo, osaamme valita oikeantyyppiset sanat ja asioiden ilmaisemismuodot kommunikoimiseen, ja pääsemme lähemmäs yhteisymmärrystä heidän kanssaan.

2) Edellinen asia liittyy siihen, että aina, kun haluamme olla (toimivassa) vuorovaikutustilanteessa jonkun kanssa, haluamme päästä hänen "kartalleen". Jokaisella ihmisellä on oma "karttansa" objektiivisesta "maastosta". Ei ole olemassa samanalaisia karttoja samasta maastosta, mutta kun tutustuu toisen karttaan, voi toista ymmärtää paremmin. Kartta on mm. juurikin tuo edellä käsittelemäni oppimis/elämis/vuorovaikutustyyppi, mutta myös muuta. Onhan jokaisella ihmisellä esimerkiksi oma historiansa, tulevaisuuden toiveensa ja sosiaalinen maailmansa, jotka kaikki vaikuttavat ihmisen omaan karttaan eli siihen, miten maailmaa katsotaan. Arkikielellä: jos siis haluan ymmärtää toista syvällisesti, on tunnettava toinen hänen karttoineen. Tämä tietenkin pätee myös lasten kanssa toimiessa. Ole kiinnostunut lapsistasi ja tutustu heihin!

3) Ihminen on laumaeläin, ja esimerkiksi peilisolut ovat yksi suuri todiste tästä. Peilisolujen avulla muokkaamme käyttäytymistämme sopivaksi laumaamme. Vanhemmalla on siis suuri vastuu sen suhteen, miten hän käyttäytyy lasten kanssa. Jos tahdot oikeasti ymmärtää lastasi ja muokata hänen käyttäytymistään hänelle turvallisempaan/hyödyllisempään/parempaan suuntaan, ei ole pitkäkantoista vain määrätä, käskeä, pakottaa ja soosottaa sormella. Oikeasti, tämän pitäisi olla jokaiselle vanhemmalle itsestäänselvyys, vaikka se ei tietenkään ole: mene lapsen tasolle (konkreettisestikin! siis kyykisty/ota syliin/istu samalla tasolla/katso silmiin), auta häntä rauhoittumaan (esimerkiksi oma rauhallinen hengitys saa lapsen myös rauhoittumaan, kun hän alkaa "peilaamaan" tätä hengitystä omaan hengitykseensä lähellä oltaessa - kokeile vaikka!), keskustele ja perustele toista kuunnellen. Ja tee tämä kaikki mielessäsi juuri sen vastapuolen kartta, jolla hän katsoo maailmaa. Tällä kaavalla vuorovaikutustilanteet ovat todella, todella paljon hedelmällisempiä, opettavampia, lapsilähtöisempiä ja kauaskantoisempia.

4) Vaikeita tunteita voi käsitellä mitä mielenkiintoisemmilla tavoilla myös lasten kanssa. Seuraavaksi kerron yhden esimerkin. Me olemme NLP:ssä yrittäneet tavoittaa eri tunteiden/tilanteiden aiheuttamia tuntemuksia kehossamme ja tunnistamisen jälkeen muuttamaan niitä tuntemuksia, jotta niiden kanssa olisi helpompi elää. Tätä olen käyttänyt onnistuneesti esikoisemme kanssa! Tosi usein meillä onkin ollut kiukkutilanteissa käytössä esim. herra Hansson, joka tulee aina välillä kiusaamaan meitä ja niin lapset saavat heittää Hanssonin roskikseen tai vetää vessasta alas tms. Tätä on tehty ehkä esikoisen kaksivuotisajoilta lähtien. Vaikutus on ollut suurimmaksi osaksi positiivinen ja kiukku on saattanut lähteä helpostikin pois Hanssonin myötä. Mutta nyt NLP:n kautta olen ottanut esim. juuri tämän kiukun, jännityksen tms. tunteen käsittelyn lapsen itsensä sisältä lähteväksi. Eli heti aluksi emme ulkoista asiaa, vaan tarkastelemme asiaa lapsen tuntemuksesta käsin. Tässä on yksi esimerkki eräältä aamulta, kun esikoista jännitti tosi kovasti tuleva päivä, johon sisältyi kaikkea jännää ja erilaista:

Pikkusankari käyttäytyi tietyllä tavalla, jonka tiedän kokemuksesta tarkoittavan kovaa jännitystä. Hän ei osaa keskittyä mihinkään tekemiseen. Hän pyörii ja hyörii sohvalla ja temppuilee päämäärättömästi. Hän ilmeilee, eleilee ja ääntelehtii kummasti ilman mitään tarkoitusta tai leikkiä. Menen Pikkusankarin lähelle, otan syliin, katson silmiin ja aloitan keskustelun: "Äiti huomaa, että sinulla on jokin asia, mikä sinua vaivaa. Haluatko kertoa, mikä se on?". Kerron Pikkusankarille, mitä tarkkaan ottaen olen huomioinut hänen käyttäytymisestään, ja hän on samaa mieltä kanssani. Hän rauhoittuu syliin, ja hetken päästä hän kertoo, että jännittää. Tilanne on rauhallinen, joten päätän, että  teemme NLP-harjoituksen kaltaisen tunteidenkäsittelytuokion. Kysyn Pikkusankarilta, missä kohdassa kehoa hän tuntee jännityksen. Hän sanoo välittömästi, että kurkussa. Huomaan, että Pikkusankari lähtee harjoitukseen innolla, joten jatkamme. Kysyn, millainen jännitys siellä luuraa. Pikkusankari kertoo, että se on vihreä limainen tahmea pallo. Mietimme yhdessä, voisiko sitä palloa ensin vaikka pienentää. Pikkusankari päättää mielikuvassaan pienentää jännityksen. Sitten mietimme, voisiko jännitystä saada millään pois kehosta ja voisiko se muuttaa muotoaan jotenkin. Hän kertoo heti, että limapallo voisi valua käden kautta maahan, niin, että se täytyy ravistella pois ja se että se näin muuttuu vesimäiseen muotoon. 

Kun tämä oli tehty, Pikkusankarin olo oli seesteinen ja hän ei enää jatkanut jännityskäyttäytymistään. Vähän ajan päästä Pikkusankari kysyi, että mitä jos se limapallo palaa takaisin? Mietimme yhdessä, miten hän pystyy nyt itse sitä tunnetta pienentämään ja jopa sen poistamaan, jos se häiritsee tekemisiä liikaa. Tämä oli juuri tähän päivään täydellinen vastaus, ja Pikkusankari kertoi muutaman kerran päivän aikana, että hän oli juuri pienentänyt jännitystään, eikä jännityksen tuomaa huonoa käytöstä enää ilmennyt.

Seuraavina päivinä, kun tuli muitakin ikäviä tunteita, Pikkusankari osasi jo itse kertoa, että "äiti, minä voisin käsitellä näitä tunteita sillä tavalla, kun opetit". Ja tietenkin tuin häntä tässä. Tämä harjoitus tuli siis todellakin jäädäkseen meille! Tärkeää tässä harjoituksessa on se, että harjoituksen kohde itse päättää, missä tunne tuntuu, missä muodossa se on, mitä sille voi tehdä ja miten sen voisi saada pois itsestä. Pakottamalla tätä harjoitusta ei saa tehtyä eikä siitä ole mitään hyötyä silloin.

Kaikille tämä ei tietenkään toimi, mutta toisille erittäinkin hyvin. Esimerkiksi itse en saa tästä harjoituksesta niin paljon irti omien tunteideni käsittelyssä, mutta poikani nähtävästikin saa! Meillä on nähty vaaleanpunaisia hattarapilviä, jotka muuttuvat savuksi ja tulevat ulos nenästä, meillä on nähty piikkipalloja jaloissa, jotka pyöritellään kynsien läpi ulos ja meillä on nähty isoja pahvilaatikoita korvissa, jotka heiluttamalla lähtevät matkoihinsa. Noin niin kuin muun muassa. Luulen, että Pikkusankin mieletön mielikuvitus auttaa häntä tässä tehtävässä eläytymään tunteeseen valtoimenaan. Hyvä, tämä toimii näin ja tämä on silloin NLP:tä! 

5) Tunnekokemus kestää fysiologisesti vain 90 sekuntia eli puolitoista minuuttia. Tämä on tärkeä, lohduttava tieto niin itsen kuin omien lastenkin kannalta. Varsinkin, jos kyseessä on epämukava tunne, tämä 90 sekuntia on hyvä keskittyä havainnoimaan omaa tunnekokemusta ja pysähtyä sen äärelle - ehkä hengittämään. Kun tämä 90 sekuntia on kulunut, voi ja kannattaa siitä yrittää päästää irti. Silloin on fysiologisesti mahdollista päästä irti epämukavasta tunnekokemuksesta. Eli karusti sanottuna: loppu on päästä kiinni. Auta siis lastasi sekä tunnekokemuksen kohtaamisessa että siitä irtipäästämisessä! Tämän teorian mukaan ei siis ole väärin kääntää lapsen huomiota muualle puolentoista minuutin jälkeen tunnekokemuksen syntymisestä. Tässä ajassa hän on kerinnyt kokemaan tunteen kokonaisvaltaisesti ja parhaimmassa tapauksessa oppinut tunnustelemaan, miltä se tunne tuntuu aikuisen luomassa turvallisessa tilassa. NLP:n mukaan kaikki tunteet ja ajatukset ovat siis oikeasti sallittuja, mutta se, miten niitä käsitellään - siihen pyritään vaikuttamaan!

6) Kun alkaa olla entistä tietoisempia omista ajatuksistaan, uskomuksistaan, toimintatavoistaan ja teoistaan, alkaa yhä syvemmin elää hetkessä, mutta samalla kieroutuneesti: alkaa myös tajuamaan elämän rajallisuuden, sen hienouden ja sen tarjoamat mahdollisuudet. On entistä helpompi olla onnellinen, ja osaa todella arvostaa elämää, kaikkine murheineen. Elämä on nyt. Uskon vakaasti, että et ikinä, ikinä tule katumaan niitä hetkiä, kun olet läsnä lapsillesi ja läsnä elämällesi.

   

Jotta tekstistä ei tulisi romaani, jätän vinkit nyt kuuteen, ja teen vaikka kakkososan, jos kiinnostusta lukijoilta löytyy näiden asioiden suuntaan :-) NLP meinaan on antanut jo tässä vaiheessa niin paljon kehittymisen avaimia, että tekstiä voisi syntyä vaikka kirjallinen :-D Tällä hetkellä tuntuu, että NLP minun kohdallani ei jää vain kevääseen, vaan se tulee jatkumaan myös syksyllä, sillä silloin True Heartsilla alkaisi sopivasti NLP Master Practitioner...

Raskaus ja kookosöljy ne yhteen sopivat!

Te taidattekin tietää minun rakkauteni kookosöljyä kohtaan :-) Rakkaus on roihunnut jo monen monta vuotta, ja senkun jatkuu vaan :-D Kookosöljy on ihan mielettömän herkullinen ja monikäyttöinen öljy, ja nyt kerronkin teille muutaman kookosöljyyn liittyvän vinkin, joita varsinkin raskaana ollessa olen hyödyntänyt.

Kookosöljy venyvän ihon hoidossa

Kun rasvaa päivittäin vatsan, lanteet ja alaselän (ja ehkäpä myös reisi-takapuoli-osuuden) kookosöljyllä, voi välttyä raskausarvilta, eikä tarvitse tunkea iholle mitään ylimääräisiä kemikaaleja!

Kookosöljy-piparminttu-seos levottomien jalkojen hoidossa

Minä olen kärsinyt joka raskaudessa ihan jäätävästä levottomien jalkojen oireyhtymästä! Aiemmissa raskauksissa olen turvautunut Hirudoid Forteen. Nyt, kun muutama kuukausi takaperin tulivat ensimmäiset kamalat yöt jalkojen kanssa, kaiveltiin hätäisesti kaappeja, ja pettymyksekseni löysimme vain tyhjän Hirudoid Forte-tuubin... Onneksi mies oli tässäkin asiassa viisas ja kehitti keskellä yötä oman sörsselinsä jalkojeni avuksi: yksinkertaisesti sekaisin vain kookosöljyä ja muutama tippa piparminttua. Tätä seosta jalkoihin levittäessä jalkoihin laskeutuu ihana viileyden tunne. (Seoksen teho perustuu siihen, että piparminttu laajentaa verisuonia sekä antaa tämän viileyden tunteen, kookosöljy on välittäjäöljynä tässä.) Ei tämä levottomia jalkoja kokonaan vie pois (kuten ei ole Hirudoid Fortekaan vienyt), mutta kyllä helpottaa huomattavasti! Tämä tökötti ei häviä tehokkuudessaan apteekin tuotteelle ollenkaan! Jos vain mahdollista, kannattaa tämän levitykseen yhdistää hieronta, niin teho on parempi. Ja psssst, sama tökötti auttaa myös päänsärkyyn (levitä ohimoille)! Sekin kiusa taitaa osaa raskaana olevia vaivata!

Kookosöljy luonnollisen meikinpoiston apuna

Moni raskaana oleva pyrkii välttelemään suurempia kemikaalikuormia, ja niin yleisesti myös suositetellaan tehtäväksi. Kookosöljy on superhyvä kemikaalikuorman vähentäjä: sitä voi käyttää edellisten vinkkien lisäksi myös meikinpoistossa! Ja jos ei omista tekoripsiä, kookosöljyä voi käyttää huoletta myös silmämeikin poistoon. Itse asiassa talvella käytän käytännöllisyyden vuoksi mct-öljyä meikin pesuun. Mct-öljy on juoksevassa muodossa aina, toisin kuin kookosöljy, joka jähmettyy vähänkään viileämmässä eli näin talvella huoneilmassakin. Mct-öljy on kuitenkin täysin kookosta sekin! Ekstravinkki, jota itse olen käyttänyt jo yli kuusi vuotta, on suihkussa tehtävä kuorinta koko kropalle: sekaisin kookosöljyä ja käytettyjä kahvinpuruja! Tämä auttaa mahtavasti kuorimaan ihoa jättäen ihanan tuoksun ja pehmeyden iholle. Loppuraskaudesta, kun olen taas sietänyt kahvin tuoksua, olen lämmitellyt välejä tähänkin hoitotoimenpiteeseen :-) Olen kuullut myös huhuja, että kuorinta voisi osaltaan auttaa selluliittiin, jota jotkut naiset raskauden aikana keräävät itseensä...

P.s. Aiemmat kookosöljyvinkit ulkoiseen käyttöön löytyvät täältä: Laitatko sinäkin dödöä suuhun?

Yhteistyössä Foodinin kanssa